Tikkurilan lukiossa on jälleen HIS12-opintojakson aika. Kurssilla perehdytään toisen maailmansodan aikaisiin juutalaisvainoihin ja ihmisoikeusrikkomuksiin. Kolmen oppintunnin jälkeen opiskelijat pääsevät viettämään viikon Puolan Krakovassa, jonka lähellä sijaitsee muun muassa Auschwitzin ja Birkenaun keskitysleirit.

KELLO 8.30 Helsinki-Vantaan lentokentällä. Kurssilaiset kokoontuvat yhteen väsyneinä mutta innostuneina. Lento Krakovaan lähtee 10.40. Opiskelijat saavat pyöriä ympäri lentokenttää ja sanoa jäähyväiset Suomelle.

KRAKOVAN LENTOKENTÄLLÄ ryhmää on odottamassa suomea puhuva tšekkiläinen matkaopas. Ryhmälle annetaan välipalaa, ja bussimatka Auschwitz I -leirin lähettyvillä olevaan hotelliin alkaa. Matka kestää noin puolitoista tuntia, aika kuluu maisemia katsellessa. Kaunis ja vihreä kevät on saapunut Krakovaan.

Auschwitz I sijaitsee noin sadan metrin päästä hotellista. Ryhmä saa hetken hengähdystauon, ja sitten kierros pajamaineisessa leirissä alkaa. Matkaoppaan lisäksi kierroksella mukana on englantia puhuva museo-opas. Opiskelijoille jaetaan kuulokkeet, joista he kuulevat museo-oppaan selostuksen koko kierroksen ajan.

Auschwitz I oli leiri, johon tuotiin enimmäkseen poliittisesti vainottuja puolalaisia, vammaisia sekä seksuaalivähemmistöjä. Muihin leireihin verrattuna Auschwitz I:ssä ei ollut niinkään juutalaisia vankeja, mutta silti kuolonuhrien määrä häkellyttää opiskelijoita. Museoidulla leirillä on paksu kirja, johon on kirjoitettu jokaisen uhrin nimi.ja Vitriineissä on vankien vaatteita, omaisuutta jopa hiuksia ja tuhkia. Keskitysleireillä eläneiden vankien todellisuus iskee ryhmään rajusti. Viikosta on tulossa pitkä.

Opiskelijat saavat levähtää loppuillan kolmisen tuntia kestäneen museokierroksen jälkeen. Opiskelijoiden täytyy itse kustantaa omat ruokailunsa, joten osa ryhmästä suunnistaa kauppaan, ja osa tutustuu hotellin läheisyydessä sijaitsevan toisen hotellin ravintolaan. Muutama opiskelija lähtee ruokailun jälkeen opettajien kanssa pienelle iltakävelylle tutkimaan lähiympäristön muita historiallisesti merkittäviä paikkoja.

Illan päätteeksi ryhmä vielä kokoontuu hotellin aulaan ja kertaa seuraavan päivän ohjelman. Vastassa on viikon fyysisesti ja henkisesti rankin päivä, joten kunnon yön lepo maittaa.

TIISTAINA TÄYTYY HERÄTÄ AIKAISIN, että ehtii nauttia hotellin aamupalasta ennen seuraavaa museokierrosta. Bussi ei kulje vielä, joten ryhmän on käveltävä Birkenaun keskitysleirille noin kahden kilometrin matka. Museokierros alkaa kello yhdeksältä. Aurinko polttelee taivaalta.

Ryhmä kohtaa jälleen museo-oppaan ennen kierrosta kuvista tutun Birkenaun pääsisäänkäynnin alla. Paikka näyttää valtavalta. Maa on vihreän peitteen alla. Museo-opas kertoo, että holokaustin aikana vangit söivät kaiken maasta kasvavan, ennen kuin mikään ehti kukoistaa. Tieto pysäyttää opiskelijat hetkeksi.

Kierroksella käydään Birkenaun asuin- ja hygieniaparakeissa. Museo-opas kertoo vankien välisestä hierarkiasta ja hyvin epähygieenisistä olosuhteista parakkien sisällä. Tuhannet vankileiriläiset joutuivat ahtautumaan haperoisien kerrossänkyjen päälle ilman yksityisyyttä tai tilaa hengittää. Osaa parakeista yritetään konservoida, joten ne ovat suljettu vierailuilta.

Birkenau on tavattoman suuri, noin 150 hehtaaria, ja siellä kuoli noin puolitoista miljoonaa juutalaista. Osa opiskelijoista ovat niin järkyttyneitä paikan kamaluudesta, että kyyneleet sumentavat näkökentän.

BIRKENAU-KIERROKSEN JÄLKEEN on taas hetki levähtää. Birkenaun portilla on kirjakauppa, jossa myydään Auschwitz-teemaisia kirjoja. Osa kurssilaisista käy ostamassa tuliaisia kodin kirjahyllyyn. Kävelystä väsähtänyt ryhmä on iloinen, että he pääsevät bussilla takaisin hotellille.

Hetken oleskelun jälkeen on työpajojen aika. Opiskelijat pääsevät pohtimaan keskitysleirivankien elämän eri puolia. Teemoja ovat muun muassa nälkä, rohkeus, yksinäisyys ja solidaarisuus. Pohdinnoissa hyödynnetään kaikkea kierroksilla opittua ja omaa taustatuntemusta.

Päivä ei pääty vielä workshoppien jälkeen. Ryhmä käy vielä yhdessä syömässä, ja sitten ajetaan bussilla takaisin Krakovan keskusta-alueelle. Paikan päälle saavutaan noin kello 19, ja loppuilta on vapaa-aikaa. Koska on tiistai, osa opiskelijoista haluaa seurata Euroviisujen ensimmäistä semi-finaalia.

Keskiviikosta eteenpäin ei käsitellä enää niin henkisesti raskaita aiheita. Päivän ohjelmaan kuuluu kävelyä juutalaiskorttelissa, vierailu Schindlerin tehtaan museossa sekä Wawelin linnassa ja Pyhän Marianin kirkossa. Schindlerin museota saa kiertää omassa tahdissa, mutta sille varattu aika on liian lyhyt.

Ryhmä etenee Krakovan vanhan kaupungin alueelle ratikalla. Siellä he saavat vapaasti etsiä ruokapaikan ennen kuin kävelykierros jatkuu kohti Wawelin linnaa. Vanhan kaupungin aukio on yleinen turistirysä, joten kohtuullisen hintaista ruokapaikkaa on hankala löytää.

WAWELIN LINNA on suuri ja kaunis. Se on rakennettu 1300-luvulla, ja sitä pidetään Puolan kuninkaallisten tärkeimpänä asuinpaikkana. Wawelin katedraali, joka sijaitsee linnan vieressä, on Puolan roomalaiskatolinen kansalliskirkko. Se on viimeksi uudelleenrakennettu 1300-luvulla ja edustaa arkkitehtuuriltaan barokkia. Katedraaliin on haudattu kaikki Puolan tärkeimmät kuninkaalliset sekä kunnianosoituksena muita merkittäviä puolalaisia. Opiskelijat käyvät katedraalin sisällä ja kellotornissa, jossa roikkuu lähes 13 tonnia painava Sigismund-kello. Sen soittamiseen tarvitaan 12 kellonsoittajaa. Kellotornin huipulle kiipeäminen on ahtaan- ja korkeanpaikankammoiselle painajaista, mutta näköalat ovat epämukavuuden arvoisia.

Pitkän kävelykierroksen jälkeen on aika sanoa hyvästit matkaoppaalle, joka vastasi aktiivisesti opiskelijoiden kysymyksiin ja tarjosi paljon taustatietoa Krakovan historiasta. Ryhmän on vielä jaksettava tallata takaisin hotellille omia reittejään, ja osa opiskelijoista päättääkin mennä ratikalla. Loppuilta on jälleen vapaa-aikaa.

Päivä päivältä aktiviteetit muuttuvat vähemmän raskaiksi. Torstain ohjelmaan sisältyy sosialistikortteli Nova Hutaan matkustaminen. Matka sinne kestää ratikalla tovin, mutta aamupalasta virkeinä opiskelijat jaksavat reippaasti.

NOVA HUTASSA talot ovat keskenään hyvin samannäköisiä. Ryhmä pysähtyy presidentti Ronald Reaganin mukaan nimetylle aukiolle. Aukio oli aikaisemmin nimeltään Lenininaukio. Nova Huta on historiallisesti merkittävä paikka, sillä 1980-luvulta lähtenyt solidaarisuusliike kukisti johdossa olleen Neuvostoliiton tukeman sosialistipuolueen.

Ryhmä käväisee Nova Hutassa “maitobaarissa” eli sosialismin aikaisessa suositussa ruokailupaikassa, jossa myydään buffetmaisesti erilaisia perinteisiä puolalaisia ruokalajeja. Nimitys maitobaari tulee siitä, kun Puolassa oli ylituotantoa maidosta, samalla kun väestö eli köyhyydessä. Maitobaarit ovat jääneet Puolaan sosialismin perinteeksi, ja ovat tunnetusti erittäin edullisia ruokapaikkoja.

Nova Hutasta opiskelijat saavat vapaasti taas lähteä minne haluavat. Osa ryhmästä päättää kuitenkin lähteä yhden opettajan matkassa käymään Nobel-palkitun runoilijan Wisława Szymborskan haudalla lukemassa hänen runojaan. Samalla joukko pääsee ihailemaan vehreää ja kukkivaa puolalaista hautausmaata.

ILLALLA KURSSILAISET käyvät yhdessä juutalaisessa ravintolassa syömässä ja nauttimassa live-musiikista. Ravintola on kotoisa ja ruokasalissa on paljon kirjoja. Opiskelijat koittavat nauttia vielä viime hetkistä matkalla, kunnes on palattava takaisin Suomeen ja arjen askareiden pariin.

Onneksi perjantain ohjelmassa on vapaa-aikaa iltapäivään asti. Opettajat eivät vaatineet yhteistä tapaamista aulassa, joten osa opiskelijoista päättää nukkua pitkään. Huoneet pitää kuitenkin luovuttaa jo kello kymmeneen mennessä. Kahdelta iltapäivällä on bussimatka Puolan pääkaupunkiin Varsovaan. Matkan kesto on neljä tuntia, ja väsyneet kurssilaiset päättävät nukkua koko matkan.

Varsovassa on vielä hieman yhteistä tekemistä. Ryhmä saapuu hotellille ja vie matkatavarat huoneisiin. Hotellilla ei ehdi kuitenkaan oleskella, sillä on jo tavattava aulassa koko ryhmän kera. Ryhmä vaeltaa Varsovan läpi katsomaan Stalinin hammasta eli kulttuurin ja tieteen palatsia, joka oli Josif Stalinin lahja Puolan kansalle. Palatsin huipulle pääsee tähyilemään näköalatornin maisemia, mutta sisäänpääsy suljetaan pian ja siitä pitäisi maksaa, joten suurin osa kurssilaisista jättää kokemuksen välistä.

Loppuilta on jälleen vapaa-aikaa ja kurssilaiset pääsevät kiertelemään ympäri kiireistä suurkaupunkia.

LAUANTAIAAMU VARSOVASSA jää lyhyeen, sillä bussimatka lentokentälle lähtee jo 10.15. Ryhmän on kokoonnuttava Frédéric Chopinin lentokentälle alkuperäisen aikataulun mukaisesti, vaikka lento itsessään on tunnin myöhässä. Bussissa vielä kiitellään matkasta ja sovitaan kurssin lopputöistä, mutta matka on virallisesti tässä kohtaa ohi ja opiskelijat saavat lähteä omia reittejään kotiin heti Suomeen laskeuduttuaan.

Teksti ja kuvat: Venni Vuori