Filosofian neloskurssi vieraili Generation23-näyttelyssä Amos Rexissä.

INNOSTUNEEN RYHMÄN kesken syntyi kiinnostavia pohdintoja mm. Olivia Viitakankaan työn Sirpaleenkerääjä äärellä (kuvat 1, 4 ja 5) siitä, kuinka Olivia oli luonut uuden ammatin sirpaleenkerääjä. Hän oli dokumentoinut fiktiivisen työhaastattelun ja sirpaleidenkeräys- ja arkistointiprosessin nimikkeineen päivineen.

Pohdimme työtä teoreettisen filosofian käsitteiden avulla miettien sitä, miten ammatit ovat olemassa. Onko se absoluuttista, fiktiivistä, kulttuurisidonnaista vai mitä.  Itse toin esille sen, että vaikka sirpaleidenkerääjä ei ole todellinen ammatti, taiteilija on kuitenkin ainakin jossain yhteiskunnallisessa mielessä ammatti. Täytyy olla eri ammatteja, jotta meillä on taidemuseoita (niin käsitteenä kuin konkreettisina rakennuksinakin) ja täytyy olla taiteilijan ammatti, jotta meillä on teoksia, joita ihmiset voivat tulla museoon katsomaan.

Opiskelija teki osuvan huomion huomauttaessaan: ”Ja filosofianopettajan työn täytyy olla jollain tasolla olemassa, jotta hän voi tulla verovaroin kustannetusti, opetussuunnitelman myöntämin valtuuksin opiskelijoiden kanssa katsomaan taideteosta ja keskustelemaan siitä filosofisesti.” 

Teksti ja kuvat: Hanna Mauro