Tämä blogikirjoitus on matkapäiväkirjani tilulaisten Erasmus-kulttuurimatkasta Ranskaan! Nimeni on Henrik (pitelen lippua tuossa vasemmalla!) ja olen Tilussa toisella luokalla. Kerron teille kaiken, mitä janoatte tietää ranskalaisesta kulttuurista, historiasta, tavoista ja kaikesta muusta. Tervetuloa mukaan!

Päivä 1. Charles de Gaulle, Mona Lisa ja innostunut fiilis

AIKAISEN AAMUHERÄTYKSEN, Pariisin Charles De Gaullen lentokentälle laskeutumisen ja hotellille vievän bussin löytämisen jälkeen saimme vihdoinkin aloittaa kulttuurimatkamme. Ensin yövymme pari yötä Timhotel Opéra Madeleine -hotellissa, joka sijaitsee aivan Saint Lazaren juna-aseman vieressä, Seine-joen pohjoispuolella. Kolmen päivän aikana tavoitteena on tutustua Pariisin ikonisimpiin nähtävyyksiin. Osaatko nimetä muutaman?

Louvren museo

Louvre, yksi maailman kuuluisimmista museoista pitää sisällään maailman tunnetuimman teoksen, öljyväreillä maalatun muotokuvan naisesta, joka poseeraa viekas ilme kasvoillaan, kädet puuskassa etualalla. Jotta aikamme ei kävisi joutilaaksi, saimme tehtäväksi ottaa kuvan yhdestä merimaisemasta, muotokuvasta ja historiallisesta tapahtumasta. Tämä museo on niin suuri, että siellä saisi vietettyä vaikka koko viikon ja eksyttää itsensä ihmismassan ja loputtomien käytävien sekaan.

Sacre Coeur

Ensimmäinen ilta päättyi Sacre Coeurin kirkolle, joka sijaitsee pienellä kukkulalla. Portaiden kipuamisen ja jalkojeni muussautumisen jälkeen pääsimme huipulle. Vastoin hokemaa huipulla ei tuullut, ja olutta tyrkyttävän katumyyjän lisäksi huipulta oli hieno näköala koko kaupunkiin. Minun oli pakko istuutua hetkeksi alas ja katsella maisemaa sekä hokea itselleni, että olen juuri nyt Pariisissa, nauti ja ole läsnä! Tämä kohde oli hieno paikka päättää ensimmäinen päivä varsinkin minulle, John Wick -elokuvan fanille, sillä Sacre Coeurin lukuisilla portailla ja tasanteella ratkaistiin elokuvan piinaavimmat hetket.

Päivä 2. Les Halles, arkkitehtuuri ja hajuvesimyyjä

SATEISEN PÄIVÄN kunniaksi tutustuimme paikallisiin ostosmahdollisuuksiin. Les Halles, tämä aivan Pariisin sykkeessä sijaitseva ostosparatiisi avautui aivan maan alle. Ostoskeskuksesta löytyi kaikkea elokuvateatterista lukuisiin myymälöihin. Erityisesti hajuvesimyymälät olivat porukkamme suosiossa.

Tähän liittyykin hauska tarina. Läheisen metroaseman tuntumaan oli ilmestynyt hajuvesimyyjä, joka myi kuuden eri tuoksu hajuvesipakettia kahdellakymmenellä eurolla. Koska kauppa tuntui kannattavalta, päätin itsekin tarttua diiliin. Jälkeenpäin testattuamme hajuvedet, totesimme, että suurin osa niistä oli hirvittävän hajuisia. Erityisesti yksi hajuvesistä, Silverado, tuoksui aivan päivittäistavarakaupan kemikaalihyllyltä!

Eiffel-torni ja Riemukaari

Kosteasta kelistä huolimatta suunnistimme Eiffel-tornille, joka kohoaa jopa 300 metrin korkeuteen. Meidän lipullamme pääsimme aivan huipulle asti, josta saattoi nähdä koko kaupungin.

Seuraavaksi jatkoimme Riemukaarelle. “Kaikki tiet vievät Riemukaarelle”, koska se todella sijaitsee monien isojen teiden risteyksessä. Minulla ei vielä ole ajokorttia, mutta tämä jäätävän kokoinen liikenneympyrä, aiheutti enemmän kauhua, kun autoilijat kaahasivat kuin päättömät kanat. Tässäkin kohdassa John Wickillä oli armoton taistelu käynnissä. Kuinkahan paljon maksaa vuokrata kokonainen nähtävyys elokuvan kuvauksiin?

Joukkoliikenne

Ranskassa ja Pariisissa on toimiva joukkoliikenne. Erityisen helpoksi siirtymisemme paikasta toiseen teki metroliikenne. Jos koko porukka ei ehtinyt tai mahtunut samaan junaan, saattoi heitä joutua odottamaan vain pari ylimääräistä minuuttia.

Päivä 3. Caen ja isäntäperheet

KOLMANTEEN PÄIVÄÄMME kuuluivat vielä viimeiset Pariisin nähtävyydet, joiden jälkeen lähdimme isäntäperheiden majoitettavaksi Normandiaan. Onneksi oman vaihtarin tapaaminen ei minusta tuntunut enää niin jännittävältä, sillä olin tavannut hänet aikaisemmin. Ranskalaiset aloittivat vaihto-ohjelman saapumalla Suomeen helmikuussa.

Notre Dame, Panthéon ja Luxembourgin puisto

Heti aamusta suuntasimme Notre Damen kirkolle, joka harmi kyllä oli vielä remontissa, sillä huhtikuussa vuonna 2019 kirkkoon syttyi tulipalo. Samalla menetettiin osa Pariisin kulttuuriperintöä. Hyvän sään kunniaksi kuljimme nähtävyyksien välillä jalkasin. Metrosta ei nimittäin näe mitään. Pariisissa voi kävellä mihin tahansa suuntaan, ja vastaan tulee jotain kuvaamisen arvoista.

Panthéon kuuluu Pariisin hienoimpiin nähtävyyksiin. Mieleeni jäi opettajan mainitsema fakta, jonka mukaan Panthéoniin on haudattu eräs Jean-Jacques Rousseau, jonka mukaan ihmisten pitäisi palata takaisin luontoon. Kun mietitään nykyistä maailmaamme, tämä ei tulisi kuuloonkaan. Kierroksemme Pariisissa päättyi Luxembourgin puistoon, joka itsessään säteili vihreällä nurmikon tuoksullaan.

Perheet

Kun olimme pakanneet laukkumme ja saapuneet junalla Caenin kaupunkiin, siirryimme perheiden majoitettaviksi. Oma vaihtarini asui Évrecyssä, 2 000 asukkaan kylässä Caenista noin 20 km länteen. Vaikka paikka oli ihan landella, se ei minua haitannut, koska minulle sattui hyvin ystävällinen ja lämminhenkinen perhe!

Päivä 4. Luostarisaari

TORSTAIAAMU lähti käyntiin tervetuliaisaamupalalla ranskalaisella partnerikoululla, jonka nimi on Lycée Jeanne d’Arc. Jo neljäntenä päivänä oli käynyt selväksi, että patonkia ja croissantia oli aina saatavilla, minne ikinä menikään. Ei siinä, ihan hyviä ne ovat, mutta ihan liikaa ja ihan joka paikassa!

Mont Saint Michel

Mont Saint Michelin luostarisaari on erikoinen nähtävyys. Tämä keskellä tasaista maastoa sijaitseva korkea saari oli suuri ihmetys minulle. Miten tällainen on voinut syntyä? Vaikka paikka on oikeasti todella hieno, Google Mapsista katsomani kuvat asettivat odotukseni korkealle. Käytännössä saari ei ainakaan tänään ollut saari. Odottakaas kun selitän… Paikka sijaitsee aivan vuorovesialueen ympäröimänä. Vuorovesi vaikuttaa siihen, kuinka korkealla veden pinta on alueella, ja tilannetta kuvataan vuorovesikertoimen avulla, jonka arvo vaihtelee 20 ja 120 välillä. Mitä korkeampi kerroin on, sitä korkeammalla vesi on. Yli 90:n kerroin vastaa korkeaa vuorovettä, kun taas yli 118 on jo vuosisadan vuorovedeksi, jolloin saari on todella meriveden ympäröimänä. Kun me kävimme saarella, kerroin oli 34, eli vesi oli matalalla.

Opastettu kierroksemme saaren huipulla olevassa suuressa luostarissa avarsi sen merkitystä historiallisena monumenttina. Paikka on joskus toiminut jopa vankilana. Kuvitella, että vankeja pidettiin näin hienossa paikassa. Mieleeni jäi myös se, kuinka vuoroveden ja juoksuhiekan takia vuosittain monet henkilöt menehtyvät saaren läheisyyteen – siksi hiekalle on asiaa vain alan ammattilaisen kanssa!

Päivä 5. Toinen maailmansota

TÄNÄÄN ODOTAN kiinnostavaa päivää. Kohteenamme on nimittäin Normandian maihinnousurannikot, ja pääsimme tutustumaan hautausmaahan, johon maihinnousussa kuolleet ihmiset on haudattu. Vaikka en kirjoita historiaa ylioppilaskirjoituksissa, tämän päivän kohde tuntui erityisen merkitykselliseltä itselleni. Illalla päätimme perheeni kanssa tehdä 20 kilometrin pituisen pyörälenkin ravintolalle, josta palasimme autolla takaisin. Kyllä ranskalainen ruoka maistuu mahtavalta!

Bayeux’n kaupunki

Seuraava pysähdyksemme oli Bayeux’n kaupungissa. Tutustuimme kuuluisaan Bayeux’n seinävaatteeseen. Tämä 73 metriä pitkä pellavakangas kuvaa 1000-luvun Englannin valloitusta ja Hastingsin taistelua. Opasäänitteessä ei ollut tarjolla suomen, mutta ruotsia, tanskaa ja norjaa kylläkin. No, ainakin sain harjoitusta englannin kielessä.

Omaha Beach

Tällä rannalla käytiin massiivisia taisteluja noin 80 vuotta sitten, kun liittoutuneet tekivät maihinnousun Normandiaan toisen maailmansodan lopulla. Maihinnousualueita on yhteensä viisi: Utah, Omaha, Gold, Juno ja Sword.

Me tutustuimme Omaha Beachiin oppaan avulla. Oppaan puhuessa katselin aavalle merelle ja kuvittelen näkyä kesäkuisena aamuna vuonna 1944. Ajatus kuolleiden määrästä ja siitä, että kaikki kuulemani oli oikeasti totisinta totta, puistattaa minua. Pääsimme oppaan kanssa vierailemaan amerikkalaisten hautausmaalla. Näky on samaan aikaan kaunis ja karmiva. Alue on hyvin vaikuttava, sillä jokainen yksityiskohta on niin viimeistelty: puut, pensaat ja hautoja merkitsevät ristit noudattavat tarkkaa muotoa. Kun näin silmien kantamattomiin peräti 9 000 hautaa, tilanne todella realisoitui itselleni.

Pääsin myös kunnioittamaan kadonneen amerikkalaissotilaan muistoa. Hendrickson Chester oli pohjoisdakotalainen, jonka vanhemmat olivat suomalaisia. Kunnioitimme hänen uhraustaan lipun ja hiekan avulla, jolla korostimme nimen tuhansien muiden joukosta hautamuistomerkin pinnalta. On mielenkiintoista, että edelleen löydetään maihinnousussa kadonneiden ruumiita. Nämä myöhemmin löydetyt vainajat merkitään nimiseinään löydetyksi pienellä merkillä.

Toisen maailmansodan museo

Hautausmaan jälkeen siirryimme Arromanchen kaupunkiin, joka sijaitsee Gold Beachin alueella. Euroopan Unionin (jonka rahoitus teki matkastamme monin verroin halvemman) tarjoamien jäätelöiden jälkeen tutustuimme toisen maailmansodan museoon. Audiovisuaalinen kierros interaktiivisine elementteineen tarjosi paljon yksityiskohtia sodasta. Tämä oli minulle matkan kohokohta!

Päivät 6 & 7. Viikonloppu

VIIKONLOPPUNA SAIN KOKEA monenlaista jännää, sillä perheet saivat päättää tekemisistä. Minun viikonloppuuni kuului muun muassa lasersotaa, jokiveneilyä sähkökäyttöisellä paatilla, 20 kilometrin pyörälenkki, kauppakeskuksissa shoppailua ja paikallisten ravintoloiden testailua, näin muutamia mainitakseni. Siispä viikonloppu oli hyvä hetki tutustua ranskalaisten vapaa-aikaan. Onneksi pitkän viikon jälkeen oli myös aikaa rentoutua. Yhtenä iltana perheessäni valmistettiin ranskalaisia lettuja sekä puhuttiin mitä kiinnostavimmista aiheista: politiikasta, sodista, säästä sekä suomalaisten ja ranskalaisten kulttuurien eroavaisuuksista ja paljosta muusta!

Päivä 8. Paluu Suomeen

REILUN VIIKON MITTAINEN KULTTUURIVAIHTO on loppusuoralla, ja edessä on miltei kymmenen tunnin matkustus Suomeen. Ennen bussin lähtemistä perheeni haluaa näyttää vielä yhden nähtävyyden, joka sekin on kaatuneiden amerikkalaisten muistomerkki. Löysin muistomerkiltä veistoksen, joka kuvaa asetta, jonka piippu on laitettu solmuun. Alla lukee  NON-VIOLENCE. Mieleeni herää kysymys siitä, miksi emme voi elää maailmassa, jossa ei ole sotia.

Myöhemmin lentokoneessa katson ikkunasta ulos, näen Suomen ja ajattelen pian päätökseen tulevaa reissua. Mitä reissusta jäi käteen? Silverado-hajuveden ja repussani olevan patongin lisäksi opin paljon ranskalaisesta kulttuurista, kielestä ja historiasta. Oivallan, kuinka merkityksellinen ja unohtumaton matkani on ollut. Samalla koen kiitollisuutta, että olen saanut kokea tällaisia elämyksiä ja toivon kokevani myös jatkossa. Nyt on aika palata vielä hetkeksi kouluun ennen kuin kesäloma alkaa. Tosin en ole kovin kiitollinen siitä, että koulussa minua odottaa koeviikko. En tässä lähde paljastamaan yksityiskohtia, mutta jokainen voi päätellä, kuinka paljon matkan aikana olen harjoitella ruotsin koetta varten…

Lue lisää Henrikin ja muiden tilulaisten matkasta Ranskaan Tilun Instagramista.

Teksti ja kuvat: Henrik Fogelberg