Penkkaririehan päätteeksi Tilun abit pakkautuivat rekkoihin ja kiertelivät ympäri Vantaata karkkeja heittelemässä. Kuva: Antti Pentikäinen.

Tässä blogissa pyritään kertomaan monipuolisesti Tikkurilan lukion opiskelijoista, opettajista ja elämänmenosta yleensäkin. Tällä kertaa en kuitenkaan aio kirjoittaa neutraalisti ja tasapuolisesti, vaan paljastan syvimmät tunteeni. Klassinen avautuminen siis.

Ai miksikö? No siksi, että tänään koulusta lähti jälleen yksi ikäluokka. Jäähyväiset abeille on aina kova paikka, mutta tässä vuosikerrassa oli erityisen paljon minulle rakkaita ihmisiä.

Gaalan yleisö oli täynnä upeasti sonnustautuneita abeja. Kuva: Antti Pentikäinen.

Penkkaripäivä sujui perinteisin menoin. Aamulla haalareihin sonnustautuneet abit kiertelivät käytävissä ja luokissa ja heittelivät karkkeja. Ainakin Metropoliin lattialla ja pulpeteilla oli kilokaupalla makeaa – valitettavasti myös niitä hampaisiin tarttuvia kirkkaita pastilleja. Loppupäivästä karkkimursketta oli kaikkialla, myös tohvelin pohjissa. Onneksi alakoululaiset poimivat joukosta ainakin ehjät namut mukaansa.

Ensi kevään abit voisivat miettiä, millaisiin makeisiin rahansa sijoittavat. Voisi olla järkevää ostaa hieman vähemmän mutta hieman parempia karkkeja. Tämä vinkki on ilmainen, sen saa ottaa vapaasti käyttöön.

Salin lavalla oli hillitön meno. Tilun bändit ovat aina olleet loistavia, niin myös tänään. Kuvassa tiluttelee kitara- ja tukkajumala Jani Laine. Kuva: Antti Pentikäinen.

Kymmeneltä kaikki kokoontuivat saliin seuraamaan abigaalaa. Tässä vaiheessa minulla nousi pala kurkkuun. Mahtavat ja ihanat abit olivat rakentaneet vauhdikkaan show’n, jossa oli musiikkia, pieniä kilpailuja sekä tietysti perinteinen abivideo. Metelistä päätellen vitsit upposivat aika hyvin yleisöön, vaikka muutama ilman punchlinea jäänyt sketsi aiheuttikin hieman hämmennystä.

Lukuvuoden kolme ensimmäistä jaksoa rehtorina työskennellyt Ari Ranki taisi saada penkkaripäivänä uuden lempinimen. Kuva: Antti Pentikäinen.

Puoli kahdentoista maissa abit siirtyivät rekkojen lavoille ja jättivät jäähyväisensä. Tunnelma oli loistava ja ilma sakeana karamelleista. Kaiken ilonpidon keskellä kuitenkin kaihersi: monta sataa loistavaa tyyppiä häipyy Tilusta nyt lopullisesti. En tietenkään tunne kaikkia henkilökohtaisesti, mutta olen onnellinen, kun saan työskennellä koulussa, jossa on näin hyvä henki. Fiksut ja filmaattiset tilulaiset ovat koulun paras käyntikortti niin jatko-opintopaikoissa kuin abiristeilylläkin. Ja varsinkin abiristeilyllä.

Kun rekat olivat kadonneet Valkoisenlähteentien suuntaan, mietin vuosien varrella tavattuja ihmisiä. Joidenkin kanssa olen kinannut tutkielmista ja riidellyt zetoista Wilmassa. Toisaalta vieläkin useamman kanssa olen saanut myös nauraa, tehdä taidetta ja pohtia syntyjä syviä – sekä kursseilla että niiden ulkopuolella.

Abien lähtiessä uudet valo- ja ääni-ihmiset ottavat ohjat käsiinsä. Kiitos heille hienosta show’sta. Kuva: Antti Pentikäinen.

Tilun abien kanssa työskenteleminen ei ole ollut pelkkää työtä, se on ollut myös nautinto ja etuoikeus. Olen suorastaan aika onnellinen, kun olen saanut tutustua teihin. Älkää kadotko maailmaan, muistakaa myös meitä tänne Tiluun jääneitä. Kahviseura kelpaa aina.

Teksti: Antti Pentikäinen