Häly 2/2013 ilmestyy ensi viikolla. Se jaetaan kaikille tilulaisille Valtti Areenalla lakkiaisten yhteydessä.

Lehdessä on kaksi pääteemaa: pian eläkkeelle jäävä rehtori Risto Väyrynen ja oma kaupunginosamme Tikkurila. Risto paljastaa syvähaastattelussa salaisuuksia nuoruudestaan, ja Tikkurilasta Hälyn toimitus on valinnut kiinnostavimmat vierailukohteet ja ruokapaikat. Kannattaa lukea!

Julkaisemme blogin lukijoille makupalana yhden artikkelin uudesta lehdestä. Nimimerkki Yks ekaluokkalainen on kirjoittanut humoristisen tilityksen ensimmäisestä vuodestaan otsikolla Lukio on ihan ok, ainakin välillä. Tunnistatko kirjoittajan kokemukset?

-o-O-o-

Lue ennakkoon nimettömän ekaluokkalaisen tilitys ensimmäisestä lukiovuodesta! Kuvitus: Julia Saari.

Ensimmäinen lukiovuoteni lähestyy loppuaan. Vuoden aikana on tapahtunut paljon. Mutta millainen olin aloittaessani? Olenko oppinut mitään?

Ensimmäinen lukioviikkoni oli kuin huonosta elokuvasta. Isoissa luokissa leikittiin jäätäviä ryhmäytymisleikkejä, ja luulin saaneeni kavereita. Seuraavana päivänä iski identiteettikriisi. Miten muut näkevät minut? En kai anna väärää kuvaa? Oli tilaisuuteni aloittaa alusta, mutta mistä aloitan? Aloin luoda omaa tyyliäni, ja huomasin, että lukiossa saa olla vapaasti oma itsensä kenenkään tuomitsematta. Vapauduttuani yläasteen kahleista iloitsinkin uudesta mahdollisuudestani.

Opin tuntemaan luokkalaisiani ja tunnistamaan persoonallisimmat naamat käytäviltä. Joillekin syntyi salaisia lempinimiä. Hiljaa toivoin että minutkin huomattaisiin. Ensimmäisen viikon jälkeen opin tuntemaan opettajiakin. Harvat kuitenkaan muistivat nimeni. Ruokailuvuorot olivat hämmentäviä, mutta kouluruoka hyvää. Istumapaikan löytäminen oli kuin Mean Girls -leffasta: itsevarmoilla kakkosilla ja abeilla oli omat pöytänsä, ja siihen yhteen kaveriin piti tarrata, ettei joutunut istumaan yksin tai vielä pahempi, tuntemattomien kanssa!

Ensimmäinen koeviikko oli hermoja raastava kokemus. Vaikka tutoritkin olivat jo kertoneet siitä, se oli silti pelottava. Ensimmäisessä kokeessa kirjoitin kaksi tuntia esseitä. Luulin, että joka kokeessa pitäisi kirjoittaa sormet rakkuloille.  Onneksi seuraava koe todisti luuloni vääriksi. Saman viikon lauantaina heräsin kahdeksalta, nousin sängystä ja ehdin huoneeni ovelle asti kunnes tajusin, että sinä päivänä ei olekaan koetta. Stressi herätti minut kahdeksalta myös seuraavana päivänä.

Kokeenpalautuspäivänä huomasin numeroideni tippuneen roimasti. Lupasin opiskelevani ensi jaksoa varten enemmän. Lupasin itselleni samaa viime koeviikolla, ja varmaan tulevankin jälkeen.

Päivärytmit muotoutuivat pikkuhiljaa. Jos oli vika ruokavuoro, piti pitää itsensä ruokittuna siihen asti. Joskus viimeiselle vuorolle ei ollut jäänyt tarpeeksi ruokaa. Hyppytunneilla tutustuttiin omiin luokkalaisiin ja käytiin ostamassa lähikaupasta energiajuomaa ja muffineja.  Ehkä se lukioelämä oli ”ihan ok välil”.

Tilun kymmenvuotisjuhlan jälkeen käsiini lätkäistiin Häly. Mikä ihmeen Häly? En ollut tiennyt että koululla on lehti, mutta halusin siihen mukaan. Hakeuduin kaverini kanssa seuraavaan lehtikokoukseen ja piilottelin takarivissä. Täällähän oli kiinnostavia ihmisiä! Heittelin arasti ideoita, jotka huomioitiin kohteliaasti. Nyt toista Häly-lehteäni tehdessä huomaan oppineeni paljonkin koulustani ja sen oppilaista sekä itsestäni.

Opin, että koulusta saa hyviä välipalaleipiä, joista kuitenkin kannattaa ottaa limaiset kurkut pois. Aamutuntien kautta opin, että olenkin kahviaddikti. Jotkut opettajat pitävät siitä, että katson heitä silmiin, jotkut puhuvat luokan melutessakin ääntään korottamatta. Nyt he osaavat nimeni. Itsenäistyin ja kasvoin ihmisenä, täysin huomaamattani. En muista lähteneeni lukioon vanhentuakseni, nuorenahan oli kivaa! Löysin kuitenkin itseni ulkomaanmatkalta kavereiden kanssa, ilman omia vanhempia. Eikä ollut edes ikävä! Paitsi silloin kun visaraja paukkui.

Lukiolaisena on kivaa. Aloittaessani en tiennyt, että pakettiin kuuluu ahdistus, itku ja epätoivo. Onneksi noillekin tunteille on vastapainonsa, nimittäin suklaa, kahvi sekä televisio. Lopetin vaa’alla käymisen aikoja sitten. Odotan tulevaa lukuvuotta ilon- ja pelonsekaisin tuntein. Ensi lukuvuonna tulevat uudet ykköset! En tutorina malta odottaa Tiluun saapuvia untuvikkoja. Onkohan omista kokemuksistani mitään apua heille? Saa nähdä.

Teksti: ”Yks ekaluokkalainen”