Ensimmäisen ja toisen vuoden opiskelijat valmistautuvat pikku hiljaa tulevaan koeviikkoon. Sen jälkeen ovat tiedossa suuret juhlat Valtti Areenalle, jossa jo koulusta lähteneet abiturientit astuvat jälleen parrasvaloihin. Mutta miten kolmannen vuoden opiskelijat ovat pärjänneet tähän saakka? Abiturientit Anette Mallenius ja Sonny Kylä-Liuhala kertovat omasta kokemuksestaan.

Anette ja Sonny istahtivat kahville ja kertoivat abivuotensa tunnelmista. Kuva: Dana Mikhlik.

Miltä tuntuu kun koulu on vihdoinkin ohi?

Anette: Kolme vuotta meni tosi nopeasti, varsinkin tämä viimeinen vuosi. Tavallaan on tuntunut hirveän vapauttavalta, kun ei ole tarvinnut olla koulussa, mutta toisaalta ihan mielettömän haikealta myös. Päivät ovat jollain tavalla niin tyhjiä. Ei ole sellaista rutiinia enää. Välillä kaipaa kouluun takaisin.

Sonny: Se oli tosi mielenkiintoinen fiilis toi koko koulu. Silloin syksyllä tavallaan tiesi, että on abi, se mystinen hahmo. Abeilla on aina kaikkia rientoja. Se oli tosi mielenkiintoinen vaihe, ja on ollut helkkarin kiire.

Yo-kokeita muistellessa

S: Yo-kokeet vain tulivat. Minä en stressaannu niitä yhtään, mutta sitten jengi oli ihan paniikissa: ”voi ei, yo-kokeet tulevat!”

A: Olin samalla linjalla kuin Sonny, minä en niistä panikoinut.

S: Hän vähän valehtelee.

A: En minä lukenut muuhun kuin psykologiaan.

Negatiiviset ja positiiviset kokemukset Tikkurilan lukiosta

S: Meidän abivuoden aikana Ranki tuli ja sitten Ranki meni. Se oli vähän kuin olisi seurustellut hetken ajan, ja sitten suhde katkesi. Traagista… Mutta oli siinä muutakin positiivista. Pääsin tekemään teatteridiplomin. Myös abiristeily ja penkkarit olivat mahtavia kokemuksia.

Anette ja Sonny pitivät kolmevuotista Tilu-kokemustaan positiivisena. Kuva: Dana Mikhlik.

Entä tulevaisuus?

A: Yritän painaa duunia mahdollisimman paljon. Pääsykokeissa olen käynyt, ja yksi koe on vielä tulossa. Kämpän hankinta tulee ajankohtaiseksi jossain vaiheessa.

S: Henkilökohtaisesti ajattelin heittää lonkkaa niin paljon kuin mahdollista. On turhaa lähteä stressaamaan. Mitä enemmän suunnittelee, sitä pahemmin kusee kaikki. Helpompaa on ottaa päivä kerrallaan, ja katsoa mitä tapahtuu.

Juhlien suunnittelusta

S: Ihan kotijuhlat.

A: Äidin luona. Hänellä on omakotitalo Lohjalla. Sinne mennään juhlimaan. Emme tiedä yhtään, paljonko sinne loppujen lopuksi on tulossa porukkaa. Eivät ne nyt mitkään megabileet tule olemaan.

Hyvästi Tilu!

A: Tulen kaipaamaan.

S: Tilu on ollut minulle todella positiivinen kokemus. Olen ylpeä, että olen Tikkurilan lukiosta ja varmasti sanon tämän vielä kymmenien vuosienkin päästä.

Teksti Dana Mikhlik