Elokuvia yöttömässä yössä

ELOS10 eli leirikoulukurssi Sodankylän elokuvajuhlilla on järjestetty Tilussa jo yli kymmenen vuotta. Millaista Sodiksessa oikeasti on? Kannattaako raahautua kesällä opiskelemaan tuhannen kilometrin päähän? Abiturientti Tiia Peltonen kertoo kokemuksistaan kesäkuussa 2013.

Kuvassa Tilun elokuvakurssilaiset. Kiiskisen Satu puuttuu kuvasta, koska hän on kameran takana.

Kuvassa Tilun elokuvakurssilaiset. Kiiskisen Satu puuttuu kuvasta, koska hän on kameran takana. Kuva: Satu Kiiskinen.

Lähdimme Vantaalta aikaisin keskiviikkoaamuna ja olimme perillä Sodankylässä iltakuudelta. Matka vei kaikilta voimat täydellisesti. Kaikkien yllätykseksi Sodankylässä ei ollutkaan lunta. Eikä teillä kulkenut poroja. Kaikki oli kuin missä tahansa pikkukaupungissa. Ihmisiä vain oli enemmän. Paljon enemmän, ja monista eri maista.

Ison teltan jonoon kannattaa mennä ajoissa.

Ison teltan jonoon kannattaa mennä ajoissa. Kuva: Tiia Peltonen.

Kaupunkiin oli myös pystytetty kaksi sirkustelttaa, jotka toimivat väliaikaisina elokuvateattereina. Lisäksi leffoja esitetään koulun salissa ja elokuvateatteri Lapinsuussa.

Keskiyön aurinko näkyy Kitisenjoen takana. Sillalle kannattaa jäädä yöllä tiirailemaan maisemia.

Keskiyön aurinko näkyy Kitisenjoen takana. Sillalle kannattaa jäädä yöllä tiirailemaan maisemia. Kuva: Tiia Peltonen.

Sodankylään tutustuminen ei monenkaan kurssilaisen aikatauluun mahtunut, koska kaikki aika kului elokuvien katseluun. Niitä näytettiin neljässä eri paikassa lähes vuorokauden ympäri, ja valikoima oli todella laaja: kotimaista ja ulkomaista, uutta ja vanhaa, taide- ja hömppäleffoja sekä scifiä ja dokumentteja. Ongelma ei missään vaiheessa ollut se, ettei katsottavaa olisi, vaan se, että jossain vaiheessa piti nukkuakin. Joskus samaan aikaan saattoi mennä montakin leffaa, jotka olisi halunnut katsoa.

Opettaja Antti Pentikäinen ja entinen tilulainen Iina Mikkonen istuvat Kitisenrannan koulun ruokalan edustalla. Iina on ollut talkoolaisena Sodiksessa useita kertoja.

Opettaja Antti Pentikäinen ja entinen tilulainen Iina Mikkonen istuvat Kitisenrannan koulun ruokalan edustalla. Iina on ollut talkoolaisena Sodiksessa useita kertoja. Kuva: Tiia Peltonen.

Jonot elokuvatelttoihin ovat välillä todella pitkiä, ja jos haluaa hyvät paikat, jonottamaan kannattaa mennä ajoissa. Huonoja paikkoja on kuitenkin vain muutama. Jos saapuu paikalle viimeisenä ja sen lisäksi on vielä todella huono tuuri, teltan tukipylväät saattavat olla keskellä valkokangasta. Tämä on harvinaista, mutta suosittelen silti jonottamista.

Pikkuteltassa näytetään paljon kummallisia elokuvia ja dokumentteja.

Pikkuteltassa näytetään paljon kummallisia elokuvia ja dokumentteja. Kuva: Tiia Peltonen.

Jonoissa saattaa toisaalta olla jopa hauskaa, jos uskaltaa jutella vieraille ihmisille. Tapasimme leffajonossa muun muassa irlantilaismiehen, joka oli Sodankylässä yhdeksättä kertaa. Hänen suomalainen ystävänsä oli kutsunut hänet ensimmäisellä kerralla ja he olivat käyneet elokuvafestareilla monta vuotta yhdessä, kunnes suomalainen kuoli. Irlantilainen jatkoi kuitenkin Sodankylässä käymistä yksin.

Osa ELO10-kurssin elokuvista oli vapaavalintaisia, mutta niistäkin pääsi keskustelemaan, jos sattui törmäämään opettajaan tai muihin kurssilaisiin.

Osa ELO10-kurssin elokuvista oli vapaavalintaisia, mutta niistäkin pääsi keskustelemaan, jos sattui törmäämään opettajaan tai muihin kurssilaisiin. Kuva: Tiia Peltonen.

Suuri osa festarikansasta on käynyt Sodankylässä jo aiemmin. Sodiksessa saattaa törmätä myös vanhoihin tilulaisiin, jotka ovat Sodankylä-kurssin jälkeen palanneet festareille vielä seuraavana vuonna, koska heillä on ollut niin hauskaa. Osa saapuu vain katsomaan elokuvia, mutta monet tulevat festerille myös talkootyöntekijöiksi. Sodankylässä on myös ihmisiä, jotka ovat käyneet siellä joka vuosi siitä asti, kun elokuvafestivaalit järjestettiin ensimmäisen kerran eli vuodesta 1986.

Koulun aulassa on myynnissä mm. julisteita, paitoja, levyjä, leffoja ja kirjoja. Aulassa myös jonotetaan koulun salin näytöksiin.

Koulun aulassa on myynnissä mm. julisteita, paitoja, levyjä, leffoja ja kirjoja. Aulassa myös jonotetaan koulun salin näytöksiin. Kuva: Tiia Peltonen.

Festivaalin ohjaaja- ja näyttelijävieraat liikkuvat tavallisen kansan keskellä. Joskus saattaa osua samaan kahvijonoon jonkun Hollywood-kuuluisuuden kanssa. Tiedottaja Eero Tammi kertoo, että yksi hänen tehtävistään on suojella vieraita lehdistöltä.

­‒ Ranskalainen Claire Denis sai tänä vuonna eniten haastattelupyyntöjä, mutta muuten haluamme välttää muiden festareiden haastatteluhärdelliä, Tammi kertoo.

Tiedottaja Eero Tammi ei ehtinyt katsoa festivaalin aikana yhtään elokuvaa, vaikka cinefiili onkin. Kuvassa hän vastailee Hälyn toimittajan kysymyksiin.

Tiedottaja Eero Tammi ei ehtinyt katsoa festivaalin aikana yhtään elokuvaa, vaikka cinefiili onkin. Kuvassa hän vastailee Hälyn toimittajan kysymyksiin. Kuva: Antti Pentikäinen.

Sodankylässä on mahtavaa, kunhan ottaa pakkaamisvaiheessa muutaman asian huomioon. Ensinnäkin, ota niin suuri pyörällinen laukku kuin vain jaksat raahata ja täytä se vaatteilla. Ei siis siksi, että voisit vaihtaa asukokonaisuuttasi tunnin välein, vaan siksi, että sinulla on varmasti vaatteita jokaiselle ilmalle. Lämpötila voi nimittäin olla aikalailla mitä tahansa viiden ja kolmenkymmenen asteen väliltä. Myös kumisaappaat ja sateenvarjo kannattaa pakata mukaan, koska joskus leffaan pitää päästä myös vesisateella, eikä kukaan varmaan halua istua kahta tuntia elokuvateltassa tai -teatterissa vettä valuen.

Elokuvateatteri Lapinsuussa on ihanan vanhanaikainen tunnelma. Oikealla lipunmyynnin yläpuolella on 50-luvun Hollywood-tähtien kuvia.

Elokuvateatteri Lapinsuussa on ihanan vanhanaikainen tunnelma. Oikealla lipunmyynnin yläpuolella on 50-luvun Hollywood-tähtien kuvia. Kuva: Tiia Peltonen.

Ota mukaan villasukat, sillä yöpymiskoulun lattia on varsinkin aamuisin jäätävän kylmä. Myös paksu patja olisi hyvä olla mukana, mutta koska sen kuljettaminen saattaa olla vähän liian haastavaa, joudut ehkä nukkumaan jonkinlaisella retkipatjalla. Olet kuitenkin todennäköisesti niin väsynyt, ettei se haittaa. Vuorokausirytmi menee taatusti sekaisin, mutta se on vain hauskaa.

Ohukainen ja Paksukainen -elokuvan näytöksessä yleisö teki ääniefektejä aanelosen avulla.

Ohukainen ja Paksukainen -elokuvan näytöksessä yleisö teki ääniefektejä aanelosen avulla. Kuva: Tiia Peltonen.

Ota mukaan reilusti ylimääräistä rahaa ‒ ei nimittäin ole hauskaa huomata lisäelokuvalippuja tai ruokaa ostaessa, että rahaa onkin enää 20 senttiä.

Hoda Shabrokh ja tämän jutun kirjoittaja Tiia Peltonen pelleilevät suuren teltan vierellä.

Hoda Shabrokh ja tämän jutun kirjoittaja Tiia Peltonen pelleilevät suuren teltan vierellä. Kuva: Antti Pentikäinen.

Leffafriikit kuuntelevat ohjaajavieraan jorinoita. Bongaa kuvasta Satu Kiiskinen!

Leffafriikit kuuntelevat ohjaajavieraan jorinoita. Bongaa kuvasta Satu Kiiskinen! Kuva: Antti Pentikäinen.

Koulun salissa Peter von Bagh haastattelee ohjaajavieraita. Claire Denis on huippuluokan ranskalainen ohjaaja.

Koulun salissa Peter von Bagh haastattelee ohjaajavieraita. Claire Denis on huippuluokan ranskalainen ohjaaja. Kuva: Antti Pentikäinen.

ELO10 lienee yksi Tilun kummallisimmista kursseista ‒ mutta samalla se on myös hauskimpia. Kuulostaa ehkä oudolta, mutta keskiyön auringon loisteeseen kannattaa lähteä katsomaan elokuvia, vaikka siitä huvista joutuu maksamaankin. Suosittelen!

Teksti: Tiia Peltonen

 

Kurssilaiset odottamassa bussia Rovaniemelle.

Kurssilaiset odottamassa bussia Rovaniemelle. Kuva: Antti Pentikäinen.

FAKTOJA FESTIVAALISTA

  • Tänä vuonna Sodankylän elokuvajuhlat järjestetään jo 29. kerran.
  • Vieraita ovat muun muassa Olivier Assayas ja Peter Greenaway. Heidän lisäkseen paikalla on valtava määrä ohjaajia, näyttelijöitä ja muita elokuvantekijöitä.
  • Sodankylän erikoisuuksiin kuuluvat liveorkesterien säestämät mykkäelokuvat ja karaokenäytökjset, joissa yleisö pääsee laulamaan hittimusikaalien tahdissa.
  • Sodankylässä nähdään myös monia loppuvuoden uutuuksia ennakkoensi-illoissa.
  • Lisätietoja elokuvajuhlien nettisivulta. http://www.msfilmfestival.fi/index.php/fi-FI/
Pojat valmistautuvat kotimatkalle.

Pojat valmistautuvat kotimatkalle. Kuva: Tiia Peltonen.

Matka takaisin pääkaupunkiseudulle sujui junan makuuvaunussa. Osa nukahti heti alkumatkasta, mutta osa filosofoi makuuhytissä aamuyön tunneille.

Matka takaisin pääkaupunkiseudulle sujui junan makuuvaunussa. Osa nukahti heti alkumatkasta, mutta osa filosofoi makuuhytissä aamuyön tunneille. Kuva: Tiia Peltonen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s