Perjantaina 28.8.2015 juhlittiin Tikkurilan lukion IB-linjan lakkiaisia. Auditoriossa pidetty tilaisuus oli perinteiseen tapaan tunnelmallinen ja intiimi. Jutun lopussa Finnish A -aineen opettaja Satu Kiiskinen kirjoittaa, millaisiin sfääreihin IB:läisten kanssa voi päästä kirjallisuustunneilla.

IB12-ryhmä oli pieni ja yhteisöllinen. Kuva: Heli Toivonen.

IB-lakkiaiset myötäilevät suomalaista lakkiaisperinnettä, mutta kuten kansainväliseen tutkintoon sopii, puheet pidetään suurelta osin englanniksi. Rehtori mainitsi omassa puheenvuorossaan hyvistä tuloksista. Tämä oli jo kuudes vuosikerta, jonka keskiarvo oli lähempänä kuutta kuin viittä. Asteikko on 1–7. Rehtorin mukaan IB:llä kaikki oppivat.

– IB12-opiskelijoiden Finnish A -oppiaineen arvosanat ovat huomattavasti parempia kuin peruskoulun päästötodistukseen kolme vuotta sitten merkityt arvosanat. Loppukokeiden keskiarvo oli huimat 6,26, joka suomenkielisestä lukiosta tutulla arvosteluasteikolla tarkoittaa keskiarvoa 9,26, Ari Ranki kertoi.

Kari Abspoel puhuu uusille IB-ylioppilaille. Kuva: Heli Toivonen.

IB12:n ryhmänohjaaja Kari Abspoel kertoi puheessaan, kuin opiskelijoilla oli tapana ottaa selfieitä RO-tuokioilla. Niinpä hän otti puheensa lopuksi kuvan juuri lakitetusta ryhmästään!

Teksti: Antti Pentikäinen

Runoratsun selässä IB:n kanssa

Finnish A -aineen opettaja Satu Kiiskinen kertoo työskentelystä IB12-ryhmän kanssa.

Päästyään kesälomalle opettaja päättää huokaista hetken ja ajatella jotain ihan muuta. Juhannusinnostuksen vallassa opettaja päättää ajatella ja laittaa IB-kirjalistansa uusiksi. Finnish A -aineen opiskelu IB:ssä tarkoittaa kirjallisuuden lukemista suomeksi. Suurin osa luettavista teoksista valitaan keskeisiä suomalaisia ja ulkomaisia teoksia sisältäviltä kirjalistoilta. Runoilijaa valitessaan opettaja päätyy Pentti Saarikoskeen. Alkaa helteinen Saarikoski-heinäkuu: päiväkirjat, runot, elämäkerrat, tutkimus – kaiken käsiinsä saavan ehtii melkein lukea ennen elokuuta ja koulujen alkua.

Kati Vinnikainen ja Julia Saari pitivät ylioppilaan puheen. Kuva: Heli Toivonen.

Tunnilla otetaan ensimmäinen opettajan kesällä valitsemista 20 runosta käsiteltäväksi. ”Avoautossa koko konstellaatio pimeällä tiellä”, kuuluu ensimmäinen säe. Pimeällä tiellähän kirjallisuuden analyysissa aina aluksi ollaan, ajattelee ope. Opiskelija huomauttaa konstellaation tarkoittavan taivaankappaleiden sijaintia toisiinsa nähden. Hetkeksi koko ryhmä siirtyy kosmisiin pohdintoihin, joiden lomassa ihmetelläänkin jo Saarikosken viimeisen kokoelman viimeistä runoa, jossa puhuja näkee ”taivaan kappaleet”. Miksi runoilija on kirjoittanut sanat erikseen?

Tunti etenee ihmetellen ja yhdessä keskustellen, kuten hyvin monet kirjallisuuden tunnit. Opettaja kertoo pohtineensa runon kohtaa ”Valaistu auto/ on pimeällä tiellä lintu mustalla oksalla”. Epämääräinen muistikuva jostakin kultaisesta oksasta häilyy mielen taustalla. Aivan! Se olikin Aeneas, joka myyttisen tarinan mukaan tarvitsi kultaisen oksan päästäkseen Haadekseen, kuolleiden valtakuntaan. Siellä Aeneas yrittää tavoitella isäänsä, jota ei kuitenkaan pysty koskettamaan. Oksasta mieleen juolahtaa Ezra Poundin kuuluisa runo ”In the Station of the Metro”. Saarikoskea käsittelevä artikkelikin paljastaa Poundin ja Saarikosken yhteyden. Lopputunti käsitellään Poundin ja muiden imagistien näkemyksiä runoudesta.

Lopuksi auditorion näyttämö täyttyi onnittelijoista. Kuva: Heli Toivonen.

Tulkinta syntyy tunneilla yhdessä, ja joka teoksen yhteydessä keskustellaan viime kädessä samoista tärkeistä kysymyksistä: mikä on olennaista elämässä?

Teksti: Satu Kiiskinen