Tikkurilan lukion syyslakkiaiset uudistuivat. Aikaisempina vuosina valkolakin on yleensä saanut noin kaksikymmentä opiskelijaa, mutta nyt lakitettavia oli peräti 47. Mistä uudet lakkipäät oikein ilmestyivät?

Tässä he ovat: Tikkurilan lukion ja Vantaan aikuislukion ylioppilaat sekä Mercurian ja Varian kaksoistutkinnon suorittaneet! Kuva: Antti Pentikäinen.
Syy lakitettavien määrän kasvuun on Tikkurilan lukion ja Vantaan aikuislukion yhdistyminen tämän vuoden alussa. Tilu ja Ailu aikovat juhlia yhteisiä lakkiaisia syksyisin myös tulevaisuudessa. Kevään ylioppilasjuhlat pysyvät kuitenkin erillisinä.
Ylioppilaiksi julistettiin myös kuusi niin sanotun kaksoistutkinnon suorittanutta. He olivat suorittaneet ammatilliset opintonsa Mercuria Kauppiaitten Kauppaoppilaitoksessa ja Vantaan ammattiopisto Variassa. Kaksoistutkinnon suorittaminen on vaativa urakka, joka vaatii sitkeyttä ja ahkeruutta.

Rehtori Ari Ranki johdatti ylioppilaat Tilun auditorioon juhlallisen tunnelman vallitessa. Kuva: Antti Pentikäinen.
Uusia kasvoja
Syksyn lakkiaiset ovat aina olleet viehättävä ja intiimi tilaisuus. Ylioppilaiden ja samalla juhlavieraiden määrän kasvu vain paransivat tunnelmaa. Oli hienoa nähdä, että auditorio oli melkein täysi. Myös ylioppilaiden joukossa oli uudenlaisia kasvoja: aikuislukiosta valmistui kaksi hieman kypsempää opiskelijaa – he olivat varovasti arvioiden kuudenkymmen paremmalla puolella!
Rehtori Ari Ranki muistutti puheessaan, että saavutusten sijaan tärkeitä asioita elämässä ovat muun muassa empatia, hyväksyntä ja muiden kunnioittaminen pelkän suvaitsemisen sijaan.

Leona Pävimäki pohti puheessaan muistoja, kiitollisuutta ja tunteita. Kuva: Antti Pentikäinen.
Ylioppilaan puheenvuoron piti Leona Pälvimäki, joka puhui muun muassa yhteisöllisyydestä ja kaikesta näkymättömästä työstä, jota opiskelijoiden vuoksi tehdään. Maininnat menivät muun muassa kirjastonhoitajalle ja siivoojille, joiden kiittäminen helposti unohtuu arkisessa aherruksen keskellä.
Leona mainitsi myös pelot, joita jokainen elämässään eteenpäin ponnisteleva joutuu kohtaamaan. Onneksi pystymme myös oppimaan, kuinka epätäydellisyyden kanssa voi elää.
Teksti: Antti Pentikäinen