Piinapenkki-palstalla Häly kyselee Tilun vaihtareilta tiukkoja kysymyksiä. Tällä kertaa tentattavina ovat Lena Kuemmel Saksasta, Meena Eloheimo Yhdysvalloista ja Hannah Gau Saksasta.

Miten päädyitte juuri Suomeen?

HANNAH: Tiesin Suomesta vain yleisimmät asiat, kuten hienon luonnon ja Helsingin. Kun päätin lähteä vaihtoon, halusin jotain erikoista ja päädyin Suomeen.

LENA: Minulle oli aina varmaa, että jos lähden vaihtoon, menen Suomeen. Olin onnekas, että pääsin tulemaan tänne. Ja tarvitsin suomen kielen haasteen.

MEENA: Minulla on täällä perhettä, jota en tuntenut, mutta jota halusin oppia tuntemaan. Tiesin, missä Suomi oli, en muuta. Ajattelin, että miksei lähteä maahan, jossa voin oppia niin paljon. Kuulin myös paljon hyvää Suomesta ja sen koulujärjestelmästä.

Onko Suomessa ollut odotustenne mukaista?

HANNAH: Tämä on erilaista. Saksa on lähellä, mutta suuri ero on esimerkiksi ihmisten arjessa. Monesta alussa yllättäneestä asiasta on nyt tullut normaalia.

LENA: Odotin jotain ihan erilaista. Monet sanoivat, että Suomi on kylmä ja pimeä paikka, jossa ihmiset ovat ujoja. Se on osittain totta, mutta tämä on myös kaunis maa ja joskus on aurinkoista.

MEENA: Ennen tuloani olin kuullut, että täällä olisi todella kylmä. Ihmiset sanoivat, että olisin voinut valita paremman maan ja että siellä sataa koko ajan lunta. Ajattelin kuitenkin oppivani pitämään siitä, ja niin onkin käynyt. Rakastan kylmää säätä, lunta ja saunaa, mikä on vähän outoa.

Miten koulumme eroaa koulustanne kotimaassanne?

HANNAH: Oppitunnit ovat täällä intensiivisempiä ja opettajat pitävät huolen, että kaikki keskittyvät. Tämä oli minulle uutta, koska Saksassa emme joskus keskittyneet ollenkaan. Oma kouluni on ollut sama ensimmäisestä luokasta kymmenenteen luokkaan asti, joten kasvoin samojen opettajien ja ihmisten ympäröimänä.

LENA: Minulle suurin ero oli opiskelijoiden motivaatio. Vaikka ei osaisikaan, kaikki yrittävät. Opettajat voivat myös olla tiukkoja, mutta eivät liian tiukkoja, ja he auttavat opiskelijoita riippumatta tasosta. Saksassa ei myöskään koskaan kutsuta opettajia heidän etunimillään!

MEENA: Yhdysvalloissa voit itse päättää, hankitko koulutuksen. Oppitunneilta poissa oleminen on omalla vastuulla, toisin kuin täällä. Suomalaiset opettajat myös kunnioittavat oppilaitaan. Yhdysvalloissa minulla oli hyvin pitkiä päiviä ja koulumatka kesti noin tunnin, mutta täällä kävelen kouluun viidessä minuutissa. Oppitunnit ovat tietenkin suomeksi, mutta opettajat auttavat mielellään.

Mitä vielä odotatte vaihtovuodeltanne?

HANNAH: Tänään oli tasan vaihtoni puoliväli. Haluan todella oppia lisää suomea, sillä se parantaa kommunikaatiota. Haluan nähdä lisää uusia paikkoja – Helsinkiä ja muita kaupunkeja.

LENA: Olen samaa mieltä. Haluan todella käydä Lapissa ja tulenkin varmaan käymään siellä. Tietysti haluan kehittää myös suomeani, koska uskon, että toisen kieltä osaamalla voi luoda syvempiä ystävyyssuhteita. Katsotaan, mitä viimeiset viisi kuukautta tuovat.

MEENA: Minulla on noin kaksi viikkoa jäljellä, joten minulla ei ole kovin paljon odotuksia. Haluan nauttia ajasta, joka minulla vielä on täällä. Olen itse asiassa kiinnostunut käymään täällä yliopiston, joten aion käydä tutustumassa yliopistoihin.

Mikä on paras kurssi, millä olette tähän mennessä olleet?

LENA: Valokuvauskurssi ensimmäisessä jaksossa oli luultavasti paras. Se oli mielenkiintoista ja opettaja oli hauska. Liikuntatunneilla opettajani oli hyvin hauska ja teki liikunnasta mukavaa.

HANNAH: Joo, liikuntatunnit. En ole ikinä nähnyt niin yllättyneitä kasvoja, kun he kuulivat, etten tiennyt pesäpallon sääntöjä. He eivät voineet uskoa, etten ikinä ollut pelannut sitä.

MEENA: Omani oli itse asiassa englannin kurssi English around the World. Vaikka puhunkin englantia, opin kurssilla paljon. Se oli yksi suosikeistani.

Mikä on hirvein ruoka, mitä olette maistaneet täällä?

MEENA: En tiedä sen nimeä, mutta se on kuin juustoa ja se on todella vinkuvaa, ja joustavaa, ja siinä on ikään kuin ruskeita täpliä…

HÄLY: Leipäjuusto?

MEENA: Joo, se on brutaalia. Siitä en ehdottomasti pitänyt.

LENA: Voin syödä melkein mitä vain. Mitään erityisen outoa ei ole ollut, mutta viime viikolla söin ensimmäisen asian mikä ei ollut hyvää. En vieläkään tiedä mitä se oli.

Meena: Oliko se kuin lihaa?

LENA: Se oli vain punaista. Aluksi luulin, että se oli lihaa, mutta se vain laitettiin mikroon ja lämmitettiin.

HANNAH: Tiedän tämän lihalla täytetyn leivän.

Lena: Se on lihapiirakka.

HÄLY: Et pitänyt siitä?

HANNAH: En. *Naurua*

Kuinka monta suomalaista julkkista osaatte nimetä?

MEENA: Robin!

Kuorona: Saara Aalto, Elastinen…

MEENA: Ai niin, Alma. Eikö hän ole suomalainen? Hänellä on vihreät hiukset.

HÄLY: Kyllä on.

*Kaikki ovat hiljaa*

MEENA: Tämä on vähän masentavaa.

Mikä on paras kuulemanne suomalainen biisi?

HANNAH: Meille soitettiin erästä laulua, kun tulimme tänne leiriviikonloppuna. Kipinän hetki (Robin feat. Elastinen). Se olisi ehkä lempilauluni myös, jos kuulisin sen nyt ensimmäistä kertaa.

LENA: Siihen liittyy niin monia muistoja.

MEENA: Tiedän vain tämän yhden… Se on sellainen boom kah -biisi.

(Kaikki laulavat Robinin Boom Kah)

Hannah: Pidän myös Haloo Helsingin biisistä Maailman toisella puolella.

 

Teksti: Suvi Ojala ja Linnea Pylkkänen

LISÄÄ ASIAA TILUN MUISTA VAIHTAREISTA LÖYDÄT LAKKIAISISSA ILMESTYVÄSTÄ VUOSIKERTOMUS-HÄLYSTÄ!