Tilun opiskelija Sandra Westerlund osallistuu keskusteluun ylioppilaskirjoitusten merkityksestä.

Onko ylioppilastutkintotodistus arvostettu vielä tulevaisuudessakin? Kuva: Tuuli Aaltio.

Aamulehden pääkirjoitus ”Pitkälä oikealla asialla – yo-kirjoitukset voidaan vaikka lopettaakin” (11.5.2016) kertoo Opetushallituksen pääjohtajan Aulis Pitkälän kannattavan ylioppilaskirjoituksista luopumista. Lukion toisen vuoden opiskelijana tämä mielipide herättää minussa vastustusta. Ymmärrän toki, että ylioppilaskirjoituksiin valmistautuminen tuntuu lähes jokaisesta opiskelijasta työläältä, ja koetilanne itsessään jännittää monia. Lukioajan viimeisten kuukausien aikana useiden nuorten pitäisi vielä valmistautua edessä häämöttäviin pääsykokeisiin.

Mielestäni ylioppilaskirjoitukset kuitenkin testaavat kokelaiden yleissivistystä paremmin kuin hyvin. Kursseilla opittuja asioita tulee muun muassa kyetä soveltamaan, mikäli kokelas tavoittelee parhaimpia arvosanoja. Ylioppilaaksi valmistuminen vaatii myös vähintään neljän oppiaineen kokeeseen osallistumista, joten kokonaisvaltainen käsitys opiskelijan kyvykkyydestä lienee yksinkertaista muodostaa tuloksien perusteella. On myös hyvä muistaa, että varmasti moni suomalainen kokee ylioppilaskirjoitusten kuuluvan kevääseen, sillä jo vuosikymmenien ajan nuoret ovat valmistuneet ylioppilaiksi. Yo-kirjoitusten rakenne totta kai muuttuu ajan myötä, mutta toimivaksi todetusta perinteestä ei pitäisi mielestäni luopua.

Mikäli ylioppilaskirjoituksista lähitulevaisuudessa luovuttaisiin, lukiolaiset tuskin opiskelisivat yhtä ahkerasti kurssien aikana kuin nykyään, ja lukion viimeinen vuosi menisi käytännössä jatko-opintoihin valmistautuessa. Aamulehden pääkirjoitus (11.5.2016) väittää, että nykyajan lukioissa keskitytään liikaa ylioppilaskirjoituksiin valmistautumiseen yleissivistyksen kehittämisen sijaan. Itse ainakin koen, että kaikille opiskelijoille pakollisia kursseja eri oppiaineissa on jo nyt tarpeeksi useita kattavan yleissivistyksen takaamiseksi. Mielestäni lukiolaisten tuleekin jo tässä vaiheessa opintoja valita niiden oppiaineiden kursseja, jotka kiinnostavat itseä eniten ja joissa pääsee hyödyntämään omia vahvuuksia.

Severin Falkmanin guassi, jonka tarkoituksena oli esitellä Suomen ylioppilaille suunniteltuja uusia univormuja. Kuvassa vasemmalta ylioppilaat Carl Robert Mannerheim, C. A. Weurlander, W. Margunoff ja Johan Jakob Chydenius. Kuva on 1850-luvulta. Kuvalähde: Wikipedia/Matti Klinge (ed.): Helsingin yliopisto 1640–1990: Keisarillinen Aleksanterin yliopisto 1808–1917, p. 278. Otava, Helsinki/Public Domain.

Myös lukion arvostus suomalaisessa yhteiskunnassa todennäköisesti heikentyisi ylioppilaskirjoitusten poistamisen myötä. Yhä useammat nuoret saattaisivat yhdeksännen luokan käytyään valita toisen asteen opiskelupaikakseen jonkin muun oppilaitoksen lukion sijasta.

Mielestäni paras ratkaisu ylioppilaskirjoitusten ja pääsykokeiden ajankohdan vuoksi aiheutuvaan stressiin olisi se, että opiskelijoille suotaisiin mahdollisuus valita eri vaihtoehtojen välillä. Tällä tarkoitan sitä, että ylioppilaskirjoituksiin osallistuminen olisi jokaiselle abiturientille pakollista, mutta jo menestyminen yo-kirjoituksissa mahdollistaisi pääsyn haluttuun jatko-opiskelupaikkaan. Jatko-opiskelupaikan saaminen ei tietenkään aina vaatisi sitä, että jokaisen oppiaineen ylioppilaskokeen arvosanan tulisi olla eximia tai laudatur. Mikäli kokelas ei jostain syystä olisi tyytyväinen saamiinsa arvosanoihin, hänellä olisi vielä mahdollisuus todistaa osaamisensa kertaalleen pääsykokeissa.

Kyseistä parannusehdotusta voidaan pitää reiluna jokaisen abiturientin kannalta, sillä jo kurssien aikana ahkerasti opiskelleiden henkilöiden ei tarvitsisi nähdä yhtä paljon vaivaa pääsykokeisiin valmistautumiseen. Näin ollen kyvykkyyden todistamista ei vaadita useampaan kertaan. Ylioppilaskirjoituksissa menestyminen olisi siis ensisijainen valintakriteeri, ja pääsykokeet mahdollistaisivat vielä osalle opiskelijoista vaihtoehtoisen väylän jatko-opintoihin. Viime aikoina pääsykoeuudistusta on muutenkin pohdittu julkisuudessa useampaan otteeseen, joten en näe syytä miksei esittämääni ratkaisua voitaisi ottaa huomioon päätöksiä tehtäessä.

Sandra Westerlund, opiskelija, Tikkurilan lukio

Tämä mielipidekirjoitus on tuotettu ÄI04.26 .kurssilla