VEB7-kurssilaiset kävivät opintomatkalla Pietarissa loka-marraskuun vaihteessa. Tässä reissun parhaat palat!

Karvahattuja ja paikallinen versio Mikki Hiirestä. Vai olisikohan tuo koala?

Maanantaina 30.10.2017 lähdimme iltapäivällä Tikkurilasta Allegro-junalla kohti Pietaria. Matka kesti noin kolme tuntia, jonka aikana ehdimme mm. vaihtaa eurot rupliksi ja tutustua matkasuunnitelmaan. Olimme innoissamme matkasta ja yritimme nauttia maisemista, mutta Venäjän pimeys oli jo laskeutunut. Pysähdyimme Viipurissa ja näimme venäjänkielisen bensa-aseman, jolloin kaikki tajusimme, että olimme oikeasti Venäjällä.

Rajatarkastuksen jälkeen saavuimme Pietarin sateiseen iltaan ja pääsimme heti käyttämään metroa. Hotellimme oli keskuskadulla Nevski Prospektilla, jonne löysimme nopeasti. Katu oli todella pitkä suora, jonka hienot talot oli valaistu näyttävästi. Se oli paljon suurempaa ja mahtavampaa kuin Helsingissä. Veimme matkatavaramme hotellihuoneisiin ja lähdimme syömään mielenkiintoisia pelmenejä, joita osa maistoi ensimmäistä kertaa elämässään. Positiivista olivat koko matkan ajan ravintolaruokien opiskelijaystävälliset hinnat.

Nevski Prospekt on upeasti valaistu valtakatu Pietarin keskellä.

Tiistaina harrastimme kaupunkisuunnistusta tihkusateessa. Kävimme esimerkiksi Elisejevin herkkupuodissa, Pietari Suuren patsaalla sekä Mars-kentällä. Samalla vierailimme Verikirkossa, joka on koristeltu mosaiikeilla. Verikirkon ulkopuolella oli matkamuistokojuja, joista osa opiskelijoista osti perinteisen venäläisen karvahatun. Matkalla lounaalle venäläinen Mikki Hiiri yllätti opettajamme Liisan ja halusi ottaa hänen kanssaan kuvan pientä maksua vastaan.

Lounaan jälkeen jatkoimme matkaamme kuuluisaan Eremitaasin museoon. Kiersimme valtavan museon, joka on noin 33 jalkapallokentän kokoinen, nopealla tahdilla kahdessa tunnissa. Illansuussa kävimme vielä Grand Maket Rossija -museossa, jossa oli koko Venäjän pienoismalli. Loppuilta oli vapaa-aikaa ja saimme käydä ystävien kanssa itse Nevskillä syömässä.

Grand Maket Rossija on Venäjä pienoiskoossa.

Keskiviikkona suuntasimme aamuauringon paisteessa Pietari Paavalin linnoitukselle, joka oli tosi hieno kultaisine kupoleineen ja mukulakivineen.  Alueen museot ovat keskiviikkoisin suljettuja, joten ihastelimme linnoitusta vain ulkopuolelta.  Linnoituksen lähellä oleva metroasema oli lentävän lautaisen näköinen. Jatkoimme matkaa paikallisella pikkubussilla Erartaan, jossa oli mielenkiintoista nykytaidetta. Museon tavoitteena on nostaa esiin venäläistä uutta taidetta ja edistää maan kulttuuria. Jotkin teoksista olivat aika vaikeita tulkita. Pysähdyimme kuitenkin pohtimaan muutamaa teosta ja se oli ihan hauskaa. Siellä oli myös Lamborghini-näyttely, joka ainakin muutamien opiskelijoiden mielestä oli parasta koko museossa.

Museon jälkeen suuntasimme metrolla paikalliseen hipsterimekkaan eli Loft Projekt Etaziin, jonka kattoterassille kapusimme ihan hirveitä portaita pitkin, mutta kiipeäminen kannatti. Katolta näki esimerkiksi Nevskille ja Pietarin liikennettä mutta myös hyvin pitkälle eri puolille kaupunkia. Sieltä näki myös kuinka paljon kaupungissa on neuvostoaikaisia harmaita tehtaita ja silti samaan aikaan kullalla koristeltuja ortodoksisia kirkkoja.

Verikirkon mosaiikit häikäisevät.

Loppupäivän saimme viettää Galleriassa, joka on ostoskeskus Pietarin keskustassa. Galleria on kokoluokaltaan aivan valtava: viisi kerrosta ja melkein loputtamasti kauppoja. Vähän kuin yhdistäisi kolme Jumboa ja vielä kaksi lisäkerrosta sekä Imax-elokuvateatterin vielä siihen. Kävimme syömässä Subwayssa, jossa yksi opiskelija unohti, mikä kurkku on englanniksi. Huomasimme, että englannilla on hyvin vaikeaa pärjätä Pietarissa, ja myyjät katsoivat hyvin usein vinoon, jos yritti puhua heille kyseistä kieltä. Olihan se eräänlainen kulttuurishokki meille. Näimme Galleriassa myös Luhta Storen ja halusimme heti tavata torilla.

Torstaina koittikin jo paluu heti aamupäivästä takaisin Suomeen Allegron kyydissä. Kiitos Pietari. Seuraavaan kertaan!

Teksti ja kuvat: Christina Enberg, Markus Huttunen, Marie Mäkinen ja Daria Vangonen