Elokuvia kellon ympäri

Vaikka kaikki lukiolaiset haaveilevat kesälomasta, osa tilulaisista uhrasi osan kesäkuusta leirikoulukurssille. Kuusi opiskelijaa ja kaksi opettajaa hankkiutui tuhannen kilometrin päähän katsomaan elokuvia aamusta yöhön. Lue mukana olleiden päiväkirjamerkinnät!

Lapinsuu

Elokuvateatteri Lapinsuussa järjestetään näytöksiä koko festivaalin ajan. Kuva: Antti Pentikäinen.

Elokuvaleirikoulukurssi (ELOS10) toteutui kesällä 2018 muutaman vuoden tauon jälkeen. Pinja, Reko, Tomi, Tommi, Jaakko ja Elias matkasivat keskelle Lappia Sodankylän elokuvajuhlille. Opettajista mukana olivat Satu Kiiskinen ja Antti Pentikäinen.

Ohjelmassa oli yhdeksän pakollista elokuvaa, ohjaajan aamukeskustelu sekä ryhmäkeskusteluja ja oppimispäiväkirjan täyttämistä. Yöpaikaksi löytyi vanha Lapin opisto, jossa nukuttiin perinteisen ankeasti lattialla. Syömässä tilulaiset kävivät festivaalin henkilökunnan ruokalassa.

Tilujengi

Tilun jengi majapaikan rappusilla: Pinja (vas.), Satu, Tomi, Tommi, Reko (haavoittunut), Jaakko ja Elias. Kuva: Antti Pentikäinen.

Seuraavat kommentit on poimittu kurssilaisten elokuvapäiväkirjoista.

”Lähdin Sodankylään avoimin mielin, en juurikaan osannut odottaa mitään. Tavoitteenani oli vain päästä käymään maailman pohjoisimmassa Lidlissä ja nähdä poroja. En päättänyt valmiiksi, mitä elokuvia menen katsomaan, enkä siis myöskään varannut mitään elokuvia.”

Lapinsuu ulkoa Antti Yrjönen

Lapinsuu on Sodiksen upea festivaalipalatsi! Kuva: Sodankylän elokuvajuhlat/Antti Yrjönen.

”Kävin katsomassa yhteensä 9 elokuvaa, joihin mahtui myös erittäin tylsiä elokuvia kuten mykkäelokuva Nizzasta puheenollen (Katso elokuva). Myös samassa näytöksessä esitetty Nolla käytöksessä (Katso elokuva)  oli erittäin tylsä. Taisin nukkuakin osan elokuvasta.”

Ruokaliput

Tilulaiset söivät festarin henkilökunnan ruokalassa. Kuva: Antti Pentikäinen.

”Kiinnitin huomiota siihen, kuinka erilainen kokemus oli katsoa elokuvaa elokuvajuhlilla, kuin esimerkiksi kotona tai Finnkinossa. Festareilla tärkeintä ei mielestäni edes ollut itse elokuva, vaan elokuvaa katsova yleisö sekä katsomis- ja kokemisprosessi. Juomatölkkien avaaminen valojen sammuessa, elokuvan katsominen kovalla puupenkillä istuen (ilman popcornia), ja elokuvan päättyminen aplodeihin loivat ainutlaatuisen tunnelman, jollaista en ollut kokenut missään muualla.”

MSFF_2018_JTA_la_Jukka Tarkiainen

Festarin aikana ja jälkeen. Kitisenrannan koulu on festivaalin sydän. Näytöksi järjestetään isossa sirkusteltassa, koulun saliin rakennetussa teatterissa ja pikkuruisessa sirkusteltassa. Kuva: Sodankylän elokuvajuhlat/Jukka Tarkiainen.

”Paras elokuva oli varmaankin Inside Llewyn Davis (Katso traileri). Se jotenkin kolahti. Tykkäsin musiikista jota elokuvassa oli. Leffa kertoo fiktiivisestä folkmuusikosta. Olen aika varma, että vastaavanlaista elokuvaa ei tulisi missään muualla katsottua kuin Sodiksessa.”

”Sunnuntaiaamuisen elokuvan Huviretki hirttopaikalle  (Katso traileri) läpi nukkuminen jäi jälkeenpäin harmittamaan, se vaikutti kiinnostavalta.”

Teltta Liisa Huima

Sirkustelttaan mahtuu noin 900 ihmistä, ja se on uskomattoman tunnelmallinen esityspaikka. Siellä voi tutustua mm. livesäestettyihin mykkäelokuviin. Kuva: Sodankylän elokuvajuhlat/Liisa Huima.

”Oli siistiä päästä kokemaan uusia asioita, kuten yöjunan ja yöttömän yön. Tykkäsin suurimmasta osasta elokuvista, joita näin. Tuli katsottua saman verran leffoja, kuin vuoden aikana yleensä.”

”Pakko kirjoittaa vähän yöjunasta. Se oli aivan törkeen siistiä! Hytit oli hienot ja vaikka ne olivat pienet, kaikki tila on käytetty niissä hyvin. Itse nukuin suhteellisen hyvin junassa. Oli kiva, kun junassa oli oma WC sekä suihku. Ainoa kommellus oli, että aamulla missattiin Tikkurilan pysäkki ja jouduttiin menemään Pasilaan.”

Sukellusvene Oona Koivuranta

Ison teltan karaokenäytöksessä katsottiin ja hoilattiin Beatles-yhtyeen psykedeelistä Yellow Submarine -leffaa. Kuva: Sodankylän elokuvajuhlat/Oona Koivuranta.

”Tykkäsin festareiden tunnelmasta ja hengestä. Esimerkiksi Yellow Submarinessa (Katso traileri) oli mahtava tunnelma, kun noin 900 ihmistä lauloi Beatlesin lauluja sirkusteltassa. Minua ei henkilökohtaisesti haitannut, että välillä porukka lauloi aivan päin en sano mitä. Vaikka festareilla oli vähän ihme porukkaa, jotenkin siellä silti oli hyvä tunnelma.”

”Beatlesien Yellow Submarine oli elokuva josta mä halusin tykätä, mutta helpot vitsit ja se, että koko elokuva näytti Monty Python kopiolta, sai mut pettymään vähän. Huonoin osa näytöstä oli yleisön käytös ja se, että mä olin ihan eri aaltopituudella suurimman osan kanssa.”

”MENKÄÄ TAKAS ISTUMAAN, PERKELEEN HIPIT! TOISET YRITTÄÄ NAUTTIA ELOKUVASTA!”.

Haroun_Venla Tirkkonen

Joka aamu koulun salissa haastatellaan mukana olevia ohjaajia ja muita tekijöitä. Kuvassa Mahamat Saleh Haroun, tuklkki Kaisa Kukkola ja festivaalijohtaja Timo Malmi. Kuva: Sodankylän elokuvajuhlat/Venla Tirkkonen.

”Ainoa farssi reissussa oli bussimatka takaisin. Tai siis mitään bussimatkaahan ei ollut vaan kuljimme taksilla, sillä bussit olivat liian täynnä. Toisaalta sekin oli ihan kiva kommellus, aina pitää jotain sattua.”

”Sodankylän elokuvajuhlat oli varmasti mieleenpainuvin kaikista lukiokursseistani. Eniten minulla jäi mieleen Yellow Submarine -karaokenäytös jossa sadat ihmiset lauloivat Beatlesin biisejä keskellä yötä kaikki saman sirkusteltan sisällä. Oli myös mukavaa tavata paikallisia nuoria ja nähdä kuinka tärkeä asia filmifestivaali oli myös sodankyläläisille. Unta ei paljoa saanut elokuvien näytösaikojen takia mutta onneksi paluumatkalla sai nukkua junassa.”

A Screaming Man (Katso traileri) oli iloinen yllätys. Aamukeskustelussa minulle oli jäänyt jonkinmuotoinen kuva Mahamat Saleh Harounin tyylistä. En ollut tuulella mihinkään huippuhitaaseen taide-elokuvaan ja olin tyytyväinen tämän tahtiin. Tämä oli selkeä tragedia ja toimiva, kiinnostava sellainen. Elokuva kertoi isästä, pojasta ja vallasta sekä sen ahneudesta.”

Keskiyön aurinki

Pakollinen shotti keskiyön auringosta. Onneksi valoa pääsee pakoon elokuviin! Kuva: Antti Pentikäinen.

”Menin A Ghost Storyyn (Katso traileri) klo 3.00 yöllä Rekon kanssa. Pari palaa pilaantunutta hummusleipää tuntuivat vatsassani, ja koko elokuvan pelkäsin oksentavani. Silti nautin elokuvasta todella paljon!”

”A Ghost Story oli todella onnistunut kuvaus ihmiselämän arvosta juuri hetkien ainut kertaisuuden ja niiden merkitysten katoavan luonteen takia. Omaperäinen tyyli oli etäännyttävän sijaan kutsuva, ja kuvien monipuolisuus ja selkeästi harkittu luonne loi kuvan täydellisesti hallinnassa olevasta taiteilijasta kameran takana. 8,4/10.”

”Hyvin harva elokuva painaa hartioilla ja saa minut kiemurtelemaan penkissäni niin kuin First Reformed (Katso traileri) . Vertaisin katsomiskokemuksen tuottamaa tilaa siihen, että joku potkunyrkkeilee sisuskalujeni kanssa. 8,9/10.”

Tuntemattoman sotilaan  (Katso traileri)  kävin katsomassa tappaakseni aikaa, mutta siitä huolimatta tuli sellainen fiilis, että Aku Louhimies on tehnyt siitä tarkoituksella pitkän (3 tuntia), jotta tulitaistelukohtaukset alkaisivat puuduttaa katsojaa ja sotilaiden väsymys välittyisi katsojalle.”

Kyltti_Liisa Huima

Sodankylässä elokuvayleisö on sivistynyttä. Näytöksissä keskitytään elokuviin ja taputetaan lopuksi. Kuva: Sodankylän elokuvajuhlat/Liisa Huima.

”Ingmar Bergmanin ohjaama Talven valoa (Katso traileri) oli erinomainen elokuva, koska se oli jollain tavalla yksinkertainen ja puhdas. Elokuvan tarina kertoo papista, joka menettää uskonsa pohdittuaan elämää. Esityksestä teki vielä mielenkiintoisemman se, että voimakas tuuli riepotteli telttaa ja valkokangasta ja siksi sai aikaan kovan jännityksen koko teltassa.”

”Oli kiva kurssi – kiitos kaikille kurssilla mukana olleille. En lähtökohtaisesti tuntenut ketään, joten oli hauska tutustua uusiin ihmisiin.”

”Sodankylästä kotiin päästyäni olin tietysti kovin väsynyt vähäisen nukkumisen takia, mutta ennen kaikkea mieleni oli haikea leirikoulun ja elokuvajuhlien päättymisen johdosta. Kokonaisfiilis retkestä oli siis ehdottomasti positiivisen puolella ja kokemus ylitti selvästi odotukseni! Erikoisen unirytmin, auringonvalon määrän ja vähäisen nukkumisen takia retki tuntui (etenkin jälkikäteen) kestäneen pikemminkin kaksi viikkoa kuin vajaan viikon.”

Elokuvaopeselfie

Viimeinen näytös alkamassa ja univelka painaa elokuvaope Anttia niin, että selfie menee puoliksi ohi.

”Elokuvien katsomisen ohella sain tutusta uusiin ihmisiin, niin kurssille osallistuneisiin tilulaisiin, kuin myös paikallisiin sodankyläläisiin sekä muihin festarivieraisiin. Myös hiukseni saivat uuden kauniin värin leirikoulun aikana. Monenlaista siis tuli nähtyä ja koettua.”

Elias nukkuu

Elias kuittaa elokuvafestareilla syntyneitä univelkoja junan makuuvaunussa. Kuva: Jaakko Soini.

”Voin melkeinpä luvata, ettei tämä jäänyt viimeiseksi Sodankylän-vierailukseni – ehkä mennään jo ensi kesänä Jaakon kanssa uudestaan!”

Tikkurilan lukion Sodis-tiimi kiittää lämpimästi Sodankylän elokuvajuhlia yhteistyöstä!

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s