Joel Stockmakaren musadiplomiteos oli poikkeuksellinen spektaakkeli. Kuva: Antti Pentikäinen

Taitaa olla viisainta kirjoittaa Tilun musagaalan tunnelmat muistiin jo nyt siltä varalta, että tajunta räjähtää illan mittaan vaarallisen laajoihin sfääreihin. Ilta nimittäin päättyi huikeaa musiikilliseen pamaukseen, jollaista ei kovin usein kouluympyröissä kuule.

Abiturientti Joel Stockmakaren musiikkidiplomityönä koostettu kuusiosainen sävellyskokonaisuus hämmensi ja vakuutti. Joel oli luonut zappamaisen progesinfonian, jossa oli kaikuja niin Pink Floydista, raskasmetalleista, musikaaleista kuin Beatleseista. Ja epäilemättä paljon muustakin – Kivisen taivaan kaiut ainakin kuuluivat voimallisesti, mistä allekirjoittaneelta kiitos ja kumarrus.

Soittourakkansa ohessa Joel (punaisessa paidassa) johti myös orkesteria. Kuva: Antti Pentikäinen.

Oopperamainen teos hyödynsi tavanomaisten rocksoittimien lisäksi Tilun orkesteria ja kuoroa. Kokonaissoundi oli mahtipontinen, veikeä ja haikea. Tuoksumaailmassa oli aistittavissa sekä makeutta että kitkeryyttä. Sanoituksissa oli sopivasti psykedeliaa, jumaluutta ja ihmisyyttä. Deep, man!

Vaikka Tilun musiikkiosasto on Erkki Ylimäen ja Hanna Mauron johdolla tuottanut vuosien varrella hienoja elämyksiä, oli Joelin teos yksi kaikkien aikojen suosikeistani. Ja mistä sitä tietää, teoshan saattaa tuosta vielä paisua. Miten on, Joel?

Angelique Kidjon kappale Agolo sai helmeilevän tulkinnan Tilun musaopiskelijoiden käsittelyssä. Kuva: Antti Pentikäinen.

Ilta ei kuitenkaan ollut pelkästään tajunnanposauttelua. Ensimmäinen puolisko sisälsi hienosti tulkittua maailmanmusiikkia Tilun opiskelijoiden esittämänä. Tunnelmat kuljettivat kuulijaa Karjalasta Irlantiin ja Afrikasta Kuubaan, välissä taidettiin kokea myös aikuisfolkia Britanniasta. Etno-osuudessa esimerkiksi Angelique Kidjon tunnetuksi tekemä Agolo soi vakuuttavasti ja rennosti. Lopussa laulajat hyppäsivät suosiolla mopon kyytiin ja huristivat pitkin pölyäviä raitteja. Näin keulitaan oikein!

Jatkossa toivoisin hartaasti, että musiikkitapahtumiin tulisi enemmän yleisöä. Pulaa väestä ei tänä iltanakaan ollut, mutta lisää olisi mahtunut. Tietysti vaatii vaivannäköä raahautua koululle oppituntien jälkeen, mutta aitoa yleisön, esiintyjien ja taiteen kohtaamista ei juuri mikään voita.

Rock on!

Teksti: Antti Pentikäinen