Sirkus Strada – viimeinen musikaali?

Tiluttelua-blogi julkaisee Lari Koposen upeita kuvia Sirkus Strada -musikaalin tekijöistä ja tunnelmista. Samalla tarjoutuu tilaisuus pohtia taiteen asemaa Tilussa ja koulussa muutenkin.

”Me olemme sirkus Strada!” Kuva: Lari Koponen.

Tilun viimeisimmän musikaalin eli Sirkus Stradan esityksistä on nyt kulunut muutama viikko. Satu Kiiskisen vetämä hanke oli varsinainen voimannäyte: kaikki oli tehty itse alusta loppuun. Tilun opiskelijat ja opettajat sommittelivat tarinan, sanoittivat ja sävelsivät laulut, rakensivat lavasteet ja ompelivat puvut, laativat koreografiat, suunnittelivat valodramaturgian, taittoivat käsiohjelman ja piirsivät julisteen. Ja vielä paljon muuta päälle. Itse tekeminen on alusta asti kuulunut Tilun ideologiaan. Isosta koulusta löytyy lahjakkuuksia joka lähtöön, ja yhteistyössä on uskomatonta voimaa.

Voimamiehet. Kuva: Lari Koponen.

Uskallan sanoa, että lopputulos oli loistava. Esitys tarjosi yleisölle mahdollisuuden itkeä ja nauraa, elää hahmojen mukana ja oppia maailmasta jotain, mitä ei kirjoista löydy. Tekijöilleen se taas antoi tilaisuuden ilmaista itseään, nauttia esiintymisen hurmasta, tutustua uusiin ihmisiin ja voittaa ennakkoluuloja. Jokainen mukana ollut joutui ottamaan riskejä, mistä seurasi epäonnistumisia, uusia yrityksiä – ja lopulta lumoavia onnistumisia. Väitän, että juuri tämä on parasta oppimista.

Puput. Kuva: Lari Koponen.

Olen itse ohjannut kaksi musikaalia ja mahdollisesti tartun toimeen vielä tulevaisuudessakin. Tiedän, että urakka on valtava, mutta yhdessä tekeminen on niin palkitsevaa, että lopussa projektista muistaa vain väsymättömän yritteliäisyyden, luovan prosessin kohinan aivoissa ja kaikki ihanat ihmiset. Silloin opettajana työskenteleminen muuttuu juhlaksi.

Valo- ja äänipoppoo. Kuva: Lari Koponen.

Hommassa on kuitenkin mutkia matkassa ja kuoppia tiessä. Vantaalaisissa ja luultavasti kaikissa suomalaisissa kouluissa säästetään ankarasti, jotta kuntatalous saadaan tasapainoon. Tavoite on tärkeä ja ymmärrettävä: velaksi ei voi kauan elää. Silti minusta alkaa tuntua, että pian mennään alueelle, jossa koulun mielekkyys alkaa kärsiä. Jos opiskelijoiden arkeen mahtuu pelkkiä peruskursseja suurissa opetusryhmissä, katoaa oppimisen ilon lisäksi myös suuri joukko elämyksiä, jotka ovat monelle niitä hetkiä, jotka kouluajasta jäävät mieleen.

Taikuri ja Mykkä eli Väinö ja Petra. Kuva: Lari Koponen.

Riviopettajan on vaikea vaatia mitään, mutta toivoa aina voi. Täydellisessä maailmassa – ehkä Vantaallakin – pitäisi olla mahdollisuus satsata laadukkaan perusopetuksen lisäksi myös taiteeseen, kulttuuriin, yhteisöllisyyteen ja yhdessä tekemiseen – toisin sanoen niihin tärkeisiin hetkiin, jotka kuuluvat lukioon yhtä paljon kuin ylioppilaskirjoitusten aineet.

Ostakaa poppareita! Kuva: Lari Koponen.

Kuulostaa mahtipontiselta, mutta juuri näiden elämysten kautta kasvetaan ihmiseksi. Ilman aikaa ja rahaa näiden elämysten tuottaminen ei kerta kaikkiaan onnistu.

Ei säästetä koulua kuoliaaksi, eihän.

Teksti: Antti Pentikäinen

Kuvat: Lari Koponen
Lisää Strada-kuvia koulun kotisivun galleriassa.