Ehdokkaiden kanssa kasvotusten

Camilla Lepistö lähti Saunalahteen EU-vaalitilaisuuteen, ja päätyi istumaan saman pöydän ääreen ehdokkaiden kanssa.

Kimmo Kiljunen, Pia Kauma, Päivi Storgård ja Tom Himanen Eu-vaalitilaisuudessa Espoon Saunalahdessa. Kuva: Camilla Lepistö.

Kimmo Kiljunen, Pia Kauma, Päivi Storgård ja Tom Himanen Eu-vaalitilaisuudessa Espoon Saunalahdessa. Kuva: Camilla Lepistö.

Toinen käymistäni vaalitilaisuuksista oli 12.5 Saunalahden kirjastossa. Tilaisuus oli luonteeltaan vaalipaneeli, jossa oli mukana nimekkäitäkin ehdokkaita. Tämän vuoksi ajattelin, että tilaisuus tulee olemaan mielenkiintoinen, minkä vuoksi kannattaa lähteä kuuntelemaan vaalitilaisuutta, vaikka näin vantaalaisena sinne hiukan pidempi matka olikin. Vaalipaneelin ehdokkaina olivat Keskustan Antti Kaikkonen, SDP:n Kimmo Kiljunen, Perussuomalaisten Ilkka Matinpalo, RKP:n Päivi Storgård, Vihreiden Johanna Sumuvuori, Vasemmistoliiton Heikki Patomäki, Kristillisdemokraattien Tom Himanen sekä Kokoomuksen Pia Kauma.

Päällimmäisenä vaalitilaisuudesta jäi mieleeni oma huolestuneisuuteni nyky-yhteiskunnasta. Äitini oli tullut mukaani tilaisuuteen, ja kun saavuimme kirjastoon tilaisuuden alkuun, ei siellä ollut ketään muita katsojia. Ihmettelin, eivätkö ketkään muut ole oikeasti kiinnostuneita EU-vaaleista. Mietimme myös pitäisikö vielä lähteä, mutta päätimme jäädä, ja vähän ajan kuluttua lisäksemme tuli vielä yksi katsoja.

Vaikka meitä katsojia oli vähän, tuli tilaisuudesta silti, omaksi yllätykseksenikin, hyvin mielenkiintoinen. Vaaliehdokkaat, kaksi kirjaston työntekijää sekä me katsojat istuimme kaikki saman pöytäryhmän ympärillä, minkä vuoksi ehdokkaisiin sai lähempää kontaktia ja tilaisuudesta tuli tuttavallisempi.

Ehdokkaat jakoivat tilaisuudessa vaalimateriaalejaan. Kuva: Camilla Lepistö.

Ehdokkaat jakoivat tilaisuudessa vaalimateriaalejaan. Kuva: Camilla Lepistö.

Paneelin kulku oli mielestäni hyvä. Aluksi ehdokkaat esittelivät itsensä, jonka jälkeen toinen kirjaston työntekijöistä alkoi esittää ehdokkaille yläasteikäisten oppilaiden tekemiä kysymyksiä EU:sta sekä EU-vaaleista. Jokainen ehdokas sai sitten vuorollaan vastata kysymyksiin, ja iloiseksi yllätykseksi ehdokkaat myös syttyivät melko tiukkaankin väittelyyn.

Ehdokkaat olivat melko yhtä mieltä siitä, että on hyvä asia kuulua Euroopan Unioniin. Yhtäläisiä mielipiteitä oli myös ehdokkaiden motiiveissa lähteä EU-vaalikisaan. Monien motiivina lähteä ehdokkaaksi oli muun muassa se, että nykyään EU vaikuttaa hyvin paljon Suomeen ja Suomen päätöksen tekoon. Tämän vuoksi he näkivät tärkeänä päästä vaikuttamaan Euroopan parlamenttiin.

Puolestaan se, mitä asioita ehdokkaat lähtisivät parlamentissa ajamaan, vaihtelivat huomattavasti ehdokkaiden välillä. Näissä seikoissa huomasi myös melko selkeästi sen, mistä puolueista ehdokkaat olivat. Esimerkiksi Vihreiden Sumuvuori painotti monessa puheenvuorossaan, että EU:n tulee ottaa tiukempi linja ympäristöasioista ja -ongelmista, esimerkiksi luomalla tiukempia päästörajoituksia yrityksille. RKP:n Storgård puolestaan piti tärkeänä tasa-arvon edistämistä EU:ssa ja varsinkin huonompiosaisten sekä pakolaisten auttamista EU:n alueella. Kokoomuksen Kauma puolestaan näki tärkeänä vapaakaupan sekä ylipäätään kaupankäynnin edistämisen.

Vapaakaupan puolesta puhuminen oli yksi erimielisyyttä aiheuttava aihe. Muun muassa Kinnunen vastusti EU:n ulkopuolista vapaakauppaa, sillä hän ei nähnyt sitä niin vahvasti EU:ta ja EU:n kansalaisia hyödyntävänä asiana.

Lähikontaktiin pääsi muun muassa  Ilkka Matinpalon, Heikki Patomäen, Antti Kaikkosen ja Johanna Sumuvuoren kanssa, Kuva: Camilla Lepistö.

Lähikontaktiin pääsi muun muassa Ilkka Matinpalon, Heikki Patomäen, Antti Kaikkosen ja Johanna Sumuvuoren kanssa, Kuva: Camilla Lepistö.

Kuitenkin suurin ja eniten kiivasta keskustelua aiheuttanut aihe oli kysymys Natosta ja siitä tulisiko Suomen liittyä Natoon. Kauma ja Storgård olivat vahvasti sitä mieltä, että Suomen tulee liittyä Natoon Suomen turvallisuuden vuoksi. Myös Himanen oli varovaisen kyllän kannalla. Perussuomalaisten Matinpalo oli taas sitä mieltä, että Nato optiota tulee pitää auki ja Suomen tulee tehdä Naton kanssa yhteistyötä, mutta vielä ei välttämättä olisi tarvetta liittyä Natoon. Puolestaan Sumuvuori, Patomäki sekä Kinnunen olivat selkeästi Natoa vastaan. Kinnunen perusteli tätä muun muassa sillä, että Venäjä pitää Natoa vihollisenaan eikä sen vuoksi ole mitään järkeä ottaa Naton joukkoja tai asevarustelua Suomeen. Kaikkonen ei ottanut Nato-kysymykseen oikein minkäänlaista kantaa, jonka hän oikeastaan perustelikin melko hyvin. Hän perusteli tätä siten, ettei Nato-kysymys oikeastaan liity EU-vaaleihin, sillä se on periaatteessa Suomen oma asia, eikä sitä Euroopan parlamentissa päätetä.

Jokainen vaaliehdokas osasi mielestäni vastata melko hyvin esitettyihin kysymyksiin. Tosin jokaisella oli hiukan erilainen tyyli vastata, joista toiset olivat selkeämpiä, ainakin minun ymmärtää, kuin toiset. Esimerkiksi Patomäki puhui monessa puheenvuorossaan hyvin paljon ja tyyliltään puheet olivat todellista ”poliittista liturgiaa”. Hänen puheenvuorojensa jälkeen minusta tuntui, etten muista yhtään mitä hän oli puhunut tai mikä edes aihe oli. Kaikkonen taas oli koko vaalitilaisuuden ajan tyyni eikä ottanut mitenkään vahvasti kantaa mihinkään. Toki saattoi olla, ettei näin vähämääräinen yleisö edes innostanut tiukempaan vaaliväittelyyn. Himanen puolestaan vastasi moniin kysymyksiin oman vaaliteemansa kautta eli nykytekniikan kautta. Hänen tavoitteenaan on parantaa muun muassa tietotekniikan käyttöä EU:ssa, mikäli pääsee Euroopan parlamenttiin. Himanen vaikutti hyvin asiantuntevalta ja viisaalta oman alansa suhteen, mutta hän on vielä varsin nuori poliitikoksi, ja minulle jäi vähän sellainen kuva, ettei hänen aikansa ihan vielä ole Euroopan parlamentissa. Myöskään muut vaaliehdokkaat eivät esittäneet hänelle vastaväitteitä tai kyseenalaistaneet häntä, niin kuin he tekivät muiden ehdokkaiden suhteen.

Äänestämään minua houkuteltiin monin tavoin. Ehdokkaat jakoivat omia esitteitään itsestään, ja Kinnusella oli jopa oma lehtikin tarjottavana. Kinnunen pyrki myös mainostamaan tilaisuuden aikana innokkaasti omaa kirjaansa maailman lipuista, jonka myymiseen hän melkein panosti enemmän kuin itse EU-vaaliäänten saamiseen. Ehdokkaat jakoivat myös pinssejä, pastilleja sekä tulitiukkuja. Tietenkin tärkein tekijä, jolla äänestämään houkuteltiin, oli ehdokkaiden vastauksilla ja puheilla. Minusta oli kuitenkin hyvin yllättävää, että vain Sumuvuori mainitsi puheissaan, että nuorisotyöttömyys tulisi saada vähentymään. Olisi voinut luulla, että edes joku muukin ehdokas mainitsisi kyseisestä asiasta jotakin, olinhan minä kuitenkin aika suuri osa yleisöä tällä kertaa.

Nykyaikana netti on osin syrjäyttänyt paperiset vaalimateriaalit. Kuva: Camilla Lepistö.

Nykyaikana netti on osin syrjäyttänyt paperiset vaalimateriaalit. Kuva: Camilla Lepistö.

Kuitenkin tilaisuus saatiin kaiken kaikkiaan onnistuneesti toimimaan, eikä ainakaan minulle tullut yhtään kiusallista oloa istua yhdessä eurovaaliehdokkaiden kanssa, mitä aluksi pelkäsin. Pidin myös siitä, että ehdokkaille oli valmiita kysymyksiä, jotka aiheuttivat kiivastakin keskustelua. Huonona puolena tilaisuudessa oli katsojien vähyys, ehdokkaidenkin kannalta ajateltuna. Se ei tietenkään ole ehdokkaiden vika, ja sen vuoksi kiinnittäisinkin järjestäjinä huomiota tällaisten tilaisuuksien mainontaan. Järjestäjät kyllä kertoivat, että tilaisuutta oli mainostettu, mutta mainonnan pitäisi olla silti jollain tavalla näkyvämpää, jotta tällaisia tapahtumia olisi ihmisten helpompi löytää. Kuitenkin tilaisuus oli mielestäni mielenkiintoinen ja muuten hyvin järjestelty, joten antaisin sille arvosanaksi 8.

Teksti: Camilla Lepistö

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s