Daniel Placeres vietti päättyvän lukuvuoden vaihto-opiskelijana Yhdysvalloissa. Lue Danielin raportti elämästä arizonalaisessa pikkukaupungissa. Kaisa Kettusen vaihtari-raportin Uudesta-Seelannista taa löydät uudesta Hälystä, joka jaetaan kaikille tilulaisille lauantaina lakkiaisissa.

Daniel Hoover Dam -nimisen jättiläispadon luona. Kuva: Daniel Placeres.

Amerikkaan saapuminen viime syksynä jännitti todella paljon. Vuosi kaukana läheisistäni tuntui hyvin pitkältä ajalta, enkä tiennyt, mitä tältä vaihtovuodelta voisi odottaa. Jossain maailman toisella puolella minua odotti isäntäperhe, josta olin lukenut vain lyhyesti viestistä.

Ajattelin, että mitä jos en tulisikaan toimeen heidän kanssaan? Mitä jos elämä aurinkoisessa Chino Valleyssa, Arizonan osavaltiossa, ei olisikaan kivaa? Tällaisia kysymyksiä tuli mieleeni matkalla New Yorkin soft-landing-leirille. Siellä pääsin jakamaan jännitykseni muiden vaihto-oppilaiden kanssa. Siitä alkoi vuoden seikkailu.

Historiallinen Route 66 -valtatie kulkee Arizonan halki. Kuva: Daniel Placeres.

Miksi valitsin Yhdysvallat? Maa on aina kiinnostanut minua paljon. Jo pienenä lapsena Hämähäkkimiestä katsoessani totesin, että tulen käymään täällä. Olen aina ihaillut amerikkalaista elämäntapaa ja viihdettä. Halusin nähdä elokuvista tuttuja asioita omin silmin. Vaikka Yhdysvallat on hyvin kaukana Euroopasta, on kulttuuri kuitenkin tuttu. Olen varma, että juuri nämä asiat tekevät Yhdysvalloista suosituimman vaihtovuosikohteen. Maa on myös niin suuri, että voi joutua minne tahansa. Minut sijoitettiin keskelle aavikkoa.

Villissä lännessä

Chino Valley on 10 000 asukkaan kylä Pohjois-Arizonassa. Se sijaitsee maaseudulla, kaksi tuntia miljoonakaupunki Phoenixista. Horisontissa näkyy vain aavikkoa ja vuoria, mikä on mukavaa vaihtelua Suomen metsistä. Iso osa asukkaista asuu farmeilla, eli ovat cowboyta. Sen huomaa pukeutumistyylistä.

Chino on kuin sellainen western-kaupunki villin lännen elokuvasta. Paikka on kuin Suomen vastakohta. Enemmän tekemistä löytyy läheisestä Prescottin kaupungista.

Isäntäperheeseeni kuuluu viisi henkilöä; isä, äiti, veli, kaksi siskoa ja lisäksi kaksi lemmikkiä. Perhe on kiinnostunut samoista asioista kuin minä. Elokuvat ja jääkiekko ovat jokapäiväinen keskustelunaihe ruokapöydässä. Host-isä on iloinen, että perheessä on vihdoinkin joku, joka ymmärtää intohimon jääkiekkoa kohtaan.

Host-veljen kanssa tulin todella hyvin toimeen. Hän kävi samaa vuosiluokkaa koulussa, joten hänen kauttaan tutustuin hyvin ihmisiin. Meitä nuoremmat host-siskot olivat todella kivoja, vaikka osaavatkin olla välillä ärsyttäviä. Perheen jäsenet ovat kuin kavereitani.

Monivalintaa ja kymppejä

Kävin koulua paikallisessa high schoolissa. Koulussa on 800 opiskelijaa ja maskotti on puuma. Kouluun matkustetaan koulubussilla, kuten elokuvissa, ja koululta lähdetään vasta kuuden maissa treenien jälkeen.

Danielin koulu oli nimeltään Chino Valley High School. Kuva: Daniel Placeres.

Oli jännittävää aloittaa opiskelu vieraalla kielellä vieraiden ihmisten kanssa vieraassa maassa. Sain kuitenkin nopeasti kavereita tunneilta ja harrastuksista. Kouluun kyllä kesti totutella, sillä se eroaa hyvin paljon suomalaisesta.

Koulussa on tiukka kuri, mutta opiskelu on helpompaa. Kokeet ovat ainoastaan monivalintaa ja opiskelemattakin saan ysejä ja kymppejä.

Vaikka pidän Suomen opetusta paljon laadukkaampana, nautin tästä helposta tasosta tämän vuoden mielelläni, sillä tulinhan pitämään tänne hauskaa. Suomessa ei taas oikein ole harrastuksia koulussa, eikä oikein kouluhenkeäkään. Kaiken kruunaa se, että Chino Valleylla ei ole varaa viiteen koulupäivään, joten viikonloppu alkaa jo torstaina.

Kouluhenki on todella iso juttu Amerikassa, koska täällä urheillaan koulussa eikä vapaa-ajalla. Oman koulun joukkuetta kannustetaan innokkaasti. Jokaiselle kaudelle on omat urheilulajinsa. Syksyllä harrastin amerikkalaista jalkapalloa ja talviurheiluna painia. Pelipaidoissa käytetään koulun värejä, jotka ovat oranssi ja sininen.

Jenkkifutista Danielin koululla. Kuva: Daniel Placeres.

Hauskanpitoa

Jenkkifutis on yhtä iso asia täällä kuin jääkiekko Suomessa. Pelimme olivat aina täynnä katsojia ja cheerleaderit sekä orkesteri olivat myös paikalla. Joukkueen kanssa matkustettiin pelaamaan muita kouluja vastaan eri puolille Arizonaa. Jefussa koulumme ei ollut niin hyvä, mutta onneksi olimme huippuja painissa. Kauden vaihtuessa aloitin baseballin.

Kaikki kutsuvat minua pelkästään Finlandiksi. Kaikki olivat hyvin kiinnostuneita Suomesta, mutta monet eivät tienneet koko maan olemassaolosta. Minulta kysyttiin jopa, että onko Suomessa kouluja!

Amerikkalaiset ovat todella isänmaallisia. Joka päivä aamunavauksessa oppilaat vannovat uskollisuutensa Yhdysvaltojen lipulle. Vapaa-ajalla käydään elokuvissa tai pidetään bileitä. Täkäläisillä on erilainen käsitys bileistä, alkoholiton sellainen.

Koulussa on paljon hauskoja tapahtumia. Esimerkiksi spirit weekin aikana pukeuduttiin joka päivä erilailla tietyn teeman mukaan. Viikon päätteeksi pukeuduttiin koulun väreihin.

Vietimme myös homecomingia, jolloin koulun alumnit palaavat kouluun katsomaan jefupeliä, jossa itse pelasin. Peliä seurasi tanssit, joissa oli hauskaa, muttei ne eivät kuitenkaan olleet samaa tasoa kuin wanhat.

Välillä järjestetään assemblyt, eli koko koulu kerätään liikuntasaliin, jossa kilpaillaan kaikenlaisissa leikeissä.

Juhlia ja kauhua

Halloween saattaa olla nyt uusi lempijuhlapäiväni. Pienestä asti olen nähnyt televisiosta, miten halloweenia vietetään, ja aina halunnut mukaan. Unelmani toteutui 31. marraskuuta, kun pääsin itse karkki tai kepponen -kierrokselle. Prescottissa kadut olivat täynnä pukeutuneita ihmisiä, kävelemässä ohi koristeltujen talojen. Tunnelma oli kammottava. Kierroksen jälkeen menimme katsomaan Ouija-kauhuelokuvan. Illan päätteeksi ostimme liput Scare Factor -kauhutaloon, jossa näyttelijät jahtasivat meitä siellä moottorisahat mukanaan.

Halloweenin juhlintaan kuuluvat hienot naamiaisasut. Kuva: Daniel Placeres.

Pääsin viettämään kiitospäivää useita kertoja: kanadalainen, amerikkalainen, ja lisäksi vielä vaihtareiden kanssa. Pumpkin pie oli parasta. Jouluna menimme perheen perinteen mukaan elokuviin, ja sen jälkeen syömään ravintolaan. Kuusi ja lahjat olivat odottaneet olohuoneessa jo marraskuusta asti.

Kaiken kaikkiaan vaihtovuosi on sujunut loistavasti. Minusta on tullut itsenäisempi ja englanti sujuu todella hyvin. Tulen varmasti palaamaan tämän perheen luokse tulevina vuosina ja pitämään yhteyttä muihin vaihtareihin.

Matkalla Las Vegasiin Arizonan ja Nevadan rajalla.

Terveisiä kaikille tilulaisille täältä Arizonasta! Elokuussa nähdään!

Teksti: Daniel Placeres