Ensiaputaidot kuuluvat tärkeisiin kansalaistaitoihin. Tilussa järjestettiin ensimmäistä kertaa ensiapukurssi opiskelijoille yhteistyössä Punaisen Ristin kanssa. Kakkosluokalla opiskeleva Melissa Roth kertoo kokemuksistaan.

EA1-kurssilla oli paljon käytännön harjoituksia, joiden avulla ensiaputaidot jäävät paremmin mieleen. Kuva: Melissa Roth.

Supervoimista tulee yleensä mieleen lentäminen ja ajatusten lukeminen, mutta minulle ne ovat ehdottomasti ensiaputaidot. En tiedä osaisinko tai uskaltaisinko ryhtyä toimeen tositilanteessa, mutta olen onnellinen siitä, että hallitsen nykyään hengenpelastuksen perustaidot.

Tilu tekee yhteistyötä Punaisen Ristin kanssa ja järjesti ensimmäistä kertaa ensiapukurssin 14 opiskelijalle. Olin yksi mukana olleista ja vietin toissaviikonlopun koululla opiskelemassa kaiken mahdollisen painesiteistä ja onnettomuustilanteissa toimimisesta.

Odotukseni vaihtelivat luennon ja suusta suuhun -hengityksen välillä, mutta kurssi tarjosi kumpaakin ja paljon muuta. Kuuntelimme opetusta, mutta asiat pidettiin niin yksinkertaisina, että tunnit sujuivat nopeasti. Kaikista aiheista järjestettiin myös pieniä käytännön harjoituksia. Lopulta kaikki huipentui rastirataan, johon oli lavastettu ensiaputilanteita.

Yksi jännittävimmistä asioista, jota kurssilla pääsin kokeilemaan, oli defibrillointi. Siis se kun sairaalasarjoissa huudetaan IRTI, lätkäistään läpät rintakehälle ja potilas saa sähköiskun suoraan sydämeen. Tosiasiassa defibrillointia tarvitaan elvyttämisen tukena, sillä pelkkä painelu-puhalluselvytys ei aina takaa sydämenlyönnin palautumista. Matkakokoinen defibrillaattori ei myöskään ollut yhtään niin dramaattisen näköinen kuin sairaalasarjaversio. Nykyään defibrillaattoreita löytyy, tai ainakin pitäisi löytyä, jokaiselta paikalta, jossa ihmisiä on paljon liikkeellä.

Kurssilaiset pääsivät tutustumaan monenlaisiin tarvikkeisiin, joita ensiaputilanteissa voi joutua käyttämään. Kuva: Melissa Roth.

EA1-kurssin sisältö opetti lähes kaikki ne tilanteet, joihin voimme arkielämässämme törmätä. Siksi pidänkin aika outona sitä, ettei näitä taitoja sisällytetä pakollisena esimerkiksi terveystiedon opiskeluun. Painelu-puhalluselvytyksen rytmi 30:2 on helppo muistaa, mutta mistä tietää onko palovamma vakava?

Kaupunkiolosuhteissa ja melkein Peijaksen takapihalla on vaikea kuvitella, että minä, sinä tai tuo seuraavakaan olisi se ainoa ihminen, joka ensiaputaidot hallitsee, mutta poissa taajamista ja vaikeiden kulkuyhteyksien päässä tilanne on juuri sen yhden ihmisen käsissä.

Kurssi sisälsi jonkun verran visuaalista sisältöä, mikä oli näin herkkävatsaiselle ihmiselle ihan kauheaa, mutta luulen pääseväni palovammojen aiheuttamien traumojen ylitse sillä, että tiedän olevani nyt melkein kuin supersankari.

Teksti: Melissa Roth