Jänis istui maassa

Tikkurilan lukiossa on lähes 1200 opiskelijaa, 70 opettajaa ja iso joukko muuta väkeä. Varsinainen eläintarha siis. Mutta joskus täällä törmää myös ihan oikeisiin villieläimiin.

Jänis2

Jäniini vai kanis, kas siinä pulma. Vai peräti rusakko? Kuva: Antti Pentikäinen.

Vaikka Tilu sijaitsee aivan vilkkaan Tikkurilan kainalossa, on alueella yllättävän paljon myös luontoa. Olen saanut vuosien varrella saanut tutustua koulun ympäristössä suureen joukkoon eläinystäviä.

Tänä keväänä ja kesän alussa äidinkielen opehuoneen viereisellä nurmikolla on viettänyt aikaa pari kappaletta jäniksiä. Ne saattavat todellisuudessa olla kaniineja tai rusakkoja – lajintuntemukseni ja biologian osaamiseni eivät riitä erottamaan niitä toisistaan. Sympaattisia tapauksia kuitenkin. Ja kerrankin kamera oli lähellä!

Jänö1

Jänö rentoutuu ilta-auringossa. Kuva: Antti Pentikäinen.

Reilu viikko sitten näin erikoisen tapahtuman. Väsähtänyt jänis loikki hetken nurmikolla ja heittäytyi sitten maahan makaamaan. Se ei näyttänyt hermostuneelta tai pelokkaalta, aika rennolta pikemminkin. Lastenlaulun sanat menivät siis uusiksi. Enää ei lauleta ”jänis istui maassa” vaan ”jänö maassa makasi”. Siinä se nautti ilta-auringosta pitkään. Jossain vaiheessa paikalle ilmestyi myös sen lajitoveri. Juuri ennen auringonlaskua ne loikkivat pois.

Mietiskelyä

Voiko tätä syödä? Kuva: Antti Pentikäinen.

Alueella on asustellut myös ainakin yksi fasaanipariskunta, mutta heitä ei ole näkynyt pitkään aikaan. Fasaanit näyttivät asuvan D-siiven seinustan koristepensaiden takana, mutta nyt kasvustot on leikattu pois. Ehkä linnut muuttivat Tikkurilan keskustan uusiin taloihin, joissa palvelut ovat kätevästi lähellä.

Kukka

Jänö näyttää haistelevat voikukkaa, mutta haisteleeko sittenkään? Kuva: Antti Pentikäinen.

Tai sitten asialla on ollut joku alueen pedoista. Vuosikausia moikkailin sympaattisen mutta hieman kolhiintuneen näköisen ketun kanssa. Se oli suloinen mutta aika laiha, ja häntäkin oli kummallisesti killillään. Kettu oli yllättävän kesy, sillä se ei sännännyt karkuun ihmisiä nähdessään. Kerran se tuli vain muutaman metrin päähän haistelemaan, kun opettajat pitivät pihalla grillikekkereitään – tarjolla ei kuitenkaan ollut fasaanimakkaraa, soijanakkeja pikemminkin. En ole nähnyt kettua pitkään aikaan. Se on saattanut kuolla tai muuttaa hieman rauhallisemmalle alueelle.

Kaksikko

Yhtäkkiä niitä oli kaksi! Jakautuvatko jänikset? Kuva: Antti Pentikäinen.

Lisäksi työhuoneeni ikkunan takana liikkuu paljon lintuja ja oravia. Kerran kurre peilasi itseään biologian luokan ikkunoiden peilikalvosta. Ehkä se luuli lajitoverinsa aloittaneen opinnot iltalukiossa, ehkä ei.

Moikka

Tää jänö häippää, moikkelis koikkelis! Kuva: Antti Pentikäinen.

Valokuvia Tilun ympäristön eläimistä on vaikea saada, sillä kamera on harvoin valmiina kriittisellä hetkellä. Kännykällä voi tietysti räpsiä kuvia vaikka kuinka, mutta kuvanlaatu riittää korkeintaan tallentamaan tilhiparven, kun ne putsaavat syksyllä pihan pihlajia marjoista. Komea näky sekin.

Teksti: Antti Pentikäinen

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s