Myrskyä pullan edellä

Vaelluskurssilla olleet Iris ja Ada kirjoittavat ikimuistoisesta reissustaan Repoveden kansallispuistoon.

Kaikki

Vesisateiden ja 13 kilometrin melomisen jälkeen tunnelma oli helpottunut. Kahvi ja tuore pulla maistuivat taivaallisilta. Kuva: Mika Meller.

Vaellus lähti torstaina Repoveden kansallispuiston parkkipaikalta. Ensimmäinen pysähdys oli juuri ylitetyn riippusillan jälkeen grillipaikalla, jossa söimme ensimmäiset eväät. Yhteensä opiskelijoita oli 20, 10 Tilusta ja 10 Nurmon luonnontieteellisestä lukiosta, sekä Meller ja Sanna.

Eväspaikalla käytiin läpi perussuunnistustaidot ja jaettiin päivän suunnistajat. Vaellus siis järjestyi niin, että vuoroittain parit suunnistivat maastokartan ja kompassin avulla seuraavalle taukopaikalle. Me saimme suunnistaa ensimmäisinä ja melkein eksyimme heti. Päivä oli sopivan pilvinen kävelylle vaikkakin oli pari sadekuuroa.

Ensimmäinen yöpymispaikka oli todella kauniin, pienen salmen rannalla, josta pääsi hyvin uimaan. Kasattiin teltat, riippumatot ja muut härpäkkeet paikoilleen ja mentiin nuotiolle syömään. Joidenkin ryhmien telttakyhäelmät olivat mielenkiintoisia, mutta parhaaksi arvioimme riippumaton, joka oli helppo ja kevyt kantaa mukana. Illalla ei ollut paljoakaan ohjelmaa. Osa ryhmistä piti esitelmiään, jotka oli valmistettu ennen vaellusta, ja sitten leikittiin tutustumisleikkejä ja kaikkea muuta kivaa.

Olhava

Olhavanvuoren näköalapaikalla oli poikkeuksellisen hyvä verkko. Kuva: Sanna Kokkonen.

Aamuksi oli luvattu sadetta, ja saimme juuri sopivasti kamat kasattua ennen kyseistä myrskyä. Aamupalan jälkeen suunnistusryhmä lähti ohjaamaan meitä jyrkkään maastoon, ja me päädyimme kiertämään ympyrää haastavan maaston takia. Matkan aikana pysähdyttiin kaivoille hakemaan puhdasta juomavettä, vaikka järvivesi vaikutti puhtaammalta kuin joidenkin kaivojen vesi.

Toisella yöpymispaikalla nukkumapaikkojen pystyttämisen jälkeen suurin osa porukasta tuli nuotion äärelle lämmittelemään ja kuivattelemaan. Sade ei lakannut kuin vasta kuuden maissa illalla. Loppuilta vietettiin jutellen, leikkien ja esitelmiä pitäen. Edes huono sää ei lannistanut näin kivan porukan yhteishenkeä. Illalla pidettiin vähän kilpailua sienten tunnistamisesta palkintojen kera.

Nuotio

Iltanuotiolla tarinoitiin, naurettiin ja tutustuttiin toisiimme. Pojat saivat nuotion syttymään Lojukoskella kaatosateessakin. Kuva: Mika Meller.

Yön aikana ei satanut ja aamulla oli kuivaa ja mukava syödä aamupalaa. Lämmittelyn jälkeen suunnistimme aikaisemmalle levähdyspaikalle, josta lähdimme melomaan Mäntysaaren hautausmaalle. Siellä opimme paikan historiasta. Matka meloen sujui mutkattomasti, vaikka matka olikin pidempi kuin mitä olimme kävelleet.

Viimeisenä kohteena oli Kuutin kolo, josta vuokrasimme kanootit. Paikan päällä omistajat tarjosivat kahvia ja vastapaistettua pullaa. Juttelimme ja kirjoitimme toisillemme viestejä ja kiittelimme kivasta viikonlopusta.

Teksti: Ada Mattila ja Iris Aalto

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s