Tunsitteko historian lehtien havisevan maanantaiaamuna? Huomasivatkohan sitä edes yo-kisoihin osallistuneet viimeiset 1900-luvulla syntyneet kokelaat? Eilen oli siis viimeinen kerta, kun äidinkieli (ja suomi toisena kielenä) kirjoitettiin käsin. Ensi syksynä niissäkin digiloikataan lopullisesti 2000-luvulle ja siirrytään tietokoneisiin. Viimeisenä dinosauruksena on sitten matematiikka keväällä 2019.

Tämä näky katoaa äidinkielen yo-kirjoituksista. Kuva on viime syksyn äikän abikurssilta, jonka päätteeksi kirjoitettiin viimeinen ”käsipreli”. Kuva: Mila Griinari.

Ylioppilaskokeissa on ollut kirjoitettavana pitkähkö teksti aivan alusta asti, eli vuodesta 1853. Vuosien saatossa on tapahtunut useita muutoksia, kuten reaalikokeen irtautuminen omaksi kokeekseen, aineistojen käytön mahdollisuus omien tekstien pohjana sekä lisänä tekstitaidon koe. Perusasia on pysynyt samana – on pitänyt kirjoittaa käsin ajatuksiaan paperille.

Toki tulevassa kirjoitustaidon kokeessa on kyse samasta hommasta eli ajatusten ilmaisemisesta kirjallisesti. Open (ja sensorien) kannalta on ihan mahtavaa, kun ei tarvitse enää ymmärtää usein sangen kryptisiä käsialoja eivätkä kokelaiden kädet ehkä kramppaa entiseen malliin.

Paperikokeessa ei kuulu näppäinten ääniä – mikä ihana hiljaisuus! Kuva: Mila Griinari.

Omaa kahdeksanvuotiasta muksuani ei enää opeteta koulussa kirjoittamaan kaunolla, ja harva nykyteinikään moista taitoa osaa. Ehkä koneella pystyy kirjoittamaan nopeammin? Onko se parempi, siitä en ole ihan varma (yhtenä viimeisen ”käsikokeen” aiheena oli Alfred Tennysonin ajatus ”Tieto tulee mutta viisaus aikailee”). Ainakin tekstiä on todella paljon helpompi muokata – jos viitsii.

Suurin osa ammattikirjoittajista on jo pitkään kirjoittanut vain koneella, ja sangen harvassa ovat ne tilanteet tai paikat, joissa pitäisi kirjoittaa käsin. Siinä mielessä on erinomaista, että myös YO-kokeessa noudatetaan samaa linjaa.

Käsin kirjoittaminen aiheuttaa aivoissa erilaisia prosesseja kuin koneella näpyttäminen. Kiva: Mila Griinari.

Mutta. Jotain menetämme siitä todella monimutkaisesta kognitiivisesta prosessista, jota ajatustensa kynällä kirjaaminen on ollut. Paperin vapaus (ja kauhu) on erilaista kuin koneen määräävä formaatti. Toivottavasti jotain tulee tilalle?

Teksti: Mila Griinari

P.S. Kirjoitin tämän tekstin luonnoksen kynällä. Tekipä hyvää omalle päälle.

Kuvat ovat viime syksyn abikurssilta, jonka päätteeksi kirjoitettiin viimeinen paperipreli.