Voiko pitkiä suihkuja rakastava sekasyöjä kärsiä ilmastoahdistuksesta? Kolumnistimme Henna Jokela pohtii asiaa.

Henna Jokela. Kuva: Nea Rapo.

Olen sekasyöjä (”sekaani”) ja rakastan pitkiä, lämpimiä suihkuja. Varsinkin koeviikkoisin suihkun alla itkemiseen kuluu aikaa, ehkä jopa enemmän kuin kokeisiin lukuun. Ei kovin ilmastoystävällistä. Ituhippien ja muiden viherpiipertäjien (myös vegaaneina tunnetaan) piipitykset menevät minulla toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ei kovin kypsää.

Toki tiedän sen itsekin, syön lihaa, eli olen murhaaja ja tuhoan maapallon omilla teoillani. Olen hirviö, monsteri, ihmiskunnan tuho. Silti myös kaltaiseni barbaari voi kärsiä ilmastoahdistuksesta. Voin osoittaa mieltäni hyvällä omalla tunnolla ilmastomarssissa (vaikka 15.3.2019 olleeseen ilmastomarssiin en päässytkään osallistumaan, ei kuulemma ollut riittävä syy olla poissa psykologian yo-kokeesta).

Ahdistun ajatuksesta, että tulevat sukupolvet eivät saa nauttia maapallosta sellaisena kuin me sen koemme. En ole vuosiin ostanut pikamuotia myyvistä kaupoista vaatteita itselleni, suosin kirpputoreja ja kierrätyskeskuksia. Käytän myös päivittäin julkisia liikennevälineitä, vaikka ajokortinkin omistan. Lentokoneessakaan en ole koskaan yli 10-vuotiaana istunut, enkä luultavasti tule istumaankaan (ainakaan vuosiin ja vuosiin).

Myös kaltaiseni barbaari voi kärsiä ilmastoahdistuksesta.

Vaikka ilmastoahdistuksen puristaessa jokaisen sydäntä tunnenkin itseni maailman turmion aiheuttavaksi raakalais-paskiaiseksi joka kerta lihaa syödessäni tai suihkussa liian kauan seistessäni, ei ilmastonmuutos ole vain minusta kiinni.

Mutta vaikka se ei olekaan vain minusta kiinni, eikä vain sinusta, eikä vain sinun äidistäsi, on tärkeää, että ahdistun omasta ilmastonmuutosvälinpitämättömyydestäni. Ei ole nimittäin kyse siitä, että kaikkien pitäisi tehdä kaikkea, vaan että jokainen tekee jotakin. Vaikka tunnenkin aina välillä olevani itse pahuus, perkeleestä heti seuraava, olenkin vain ehkä itseäni piiskaava örkömörkö.

Ja juuri tämä itsensä piiskaus on se, jolla saan itseni tekemään ilmastotekoja. Ehkä pidän ensi kuussa taas lihattoman kuukauden ja tunnen edes hetken itseni kunnon maailmankansalaiseksi.

Teksti: Henna Jokela

Kirjoittaja on kevään 2019 ylioppilas ja koulun Häly-lehden toimittaja. Kolumni on julkaistu myös lakkiaissa jaettavassa vuosikertomuksessa.