Etuoikeudet ja kiitollisuus

Torstaina 5.12. vietettiin syksyn lakkiaisia Tilun auditoriossa. Julkaisemme blogissa Aida Turusen pitämän ylioppilaan puheenvuoron. Puheessaan hän pohti kauniisti etuoikeuksien ja kiitollisuuden merkitystä elämässä.

Puhuja 2

Aida Turusen puhe vangitsi lakkiaisyleisön. Kuva: Antti Pentikäinen

Arvoisa juhlayleisö. Rehtori, opettajat, sukulaiset, ystävät sekä tietysti te uudet ylioppilaat!

Lukio on ollut ikimuistoinen matka, josta mukaan on tarttunut lukematon määrä lämpimiä muistoja. Erityisesti mieleen ovat jääneet Tilun kahvion suussasulavat kanelipullat, pirteä puheensorina ruokalassa, esiintymisjännitys ennen vanhojentansseja, ratkiriemukas penkkariajelu, legendaariset lukioristeilyt sekä liikuntalinjamme urheiluleirikoulu Italiassa. Kaiken hauskanpidon lisäksi lukioaikaan on sisältynyt myös mieletön määrä opiskeluun kulutettuja tunteja, stressaavia koeviikkoja sekä se niin kutsuttu lukion viimeinen tuomio – ylioppilaskirjoitukset. Onneksi matkaseurana ovat olleet mahtavat vuosikurssilaiset sekä rakkaat ystävät – olemmehan kaikki tässä samassa veneessä matkanneet.

Voisin käyttää koko tälle puheelle varatun ajan lukiomatkan muistelemiseen, mutta haluan tänään kuitenkin puhua myös toisenlaisista asioista ‒ haluan puhua etuoikeuksista ja kiitollisuudesta. Tänään ylioppilaslakin päähän painaessani koen nimittäin olevani hurjan etuoikeutettu, onhan minulle annettu mahdollisuus koulutukseen sekä oman tulevaisuuden rakentamiseen. Tämä ei ole itsestäänselvyys. Maailmanpankin raportin mukaan yli 260 miljoonalla nuorella ei ole mahdollisuutta koulunkäyntiin köyhyyden, sodankäynnin tai sotilaallisen konfliktin vuoksi. Suomessa tilanne on täysin toinen. Me tuoreet ylioppilaat olemme saaneet esikoulusta alkaen lukiosta valmistumiseen saakka käydä koulua rauhassa, ilman jatkuvaa pelkoa koulunkäynnin loppumisesta. Olemme saaneet rakentaa tulevaisuuttamme turvallisessa ja demokraattisessa hyvinvointiyhteiskunnassa kannustavien aikuisten tukemina.

Muutos on kaiken todellisen oppimisen lopputulos!

Opiskelun mahdollistavan itsenäisyyden ja vakaan poliittisen tilanteen lisäksi saamme olla kiitollisia myös Suomen aivan huippuunsa viedystä opetuksen tasosta sekä kansainvälisesti ylistetystä koulutusjärjestelmästä. Valitettavasti todellisuus on toista monissa kehitysmaissa, joissa yli 617 miljoonaa lasta ei tavoita peruskoulussa edes alkeistason luku- tai kirjoitustaitoa, puhumattakaan mahdollisuudesta syventää peruskoulussa opittuja taitoja lukiossa tai yliopistossa. Maailmanlaajuisilla mittareilla tarkasteltuna me vastavalmistuneet ylioppilaat voimme siis sanoa kuuluvamme varsin etuoikeutettuun vähemmistöön. Kun suurin osa maailman nuorista vielä harjoittelee yhteenlaskuja ja tavaa aakkosia, me käymme läpi integraalilaskentaa, Planckin kvanttiteoriaa ja DNA:n eristämistä. Kuinka paljon paremmat lähtökohdat olemmekaan saaneet?

Konkreettisten koulun penkillä opittujen taitojen ja tietojen lisäksi suomalaisessa koulutusjärjestelmässä, erityisesti lukiossa korostuvat kriittisen ajattelun sekä itsenäisen arviointikyvyn tärkeys. Onkin tärkeää uskaltaa ajatella omilla aivoillaan sekä myös kyseenalaistaa yleisesti totena pidettyjen argumenttien oikeellisuutta. Sillä ilman asioiden kriittistä tarkastelua ja kyseenalaistamista ei mitään uutta voi koskaan syntyä. Tuskin olisi Nikolai Kopernikuskaan oivaltanut maapallon kiertävän Aurinkoa, ellei hän olisi uskaltanut ajatella toisin. Avaimet kriittiseen ajatteluun ja luovuuteen antaa lukion tarjoama yleissivistys, jolla en tarkoita historian vuosilukujen pänttäämistä tai äidinkielen retoristen keinojen pakonomaista ulkoaopettelua, vaan kokonaisvaltaista käsitystä ja ymmärrystä maailmasta, jossa elämme. On yksinkertaisesti helpompaa ajatella omilla aivoilla, kun asioista oikeasti tietää jotakin. Tällöin emme ole muiden ohjailtavissa, vaan itsenäinen ajattelu vapauttaa meidät valitsemaan oman elämämme suunnan ja tekemään omat valintamme.

Ouhuja

Aida Turunen muistutti puheessaan, kuinka etuoikeutettuja me suomalaiset olemme. Kuva: Antti Pentikäinen.

Koulunkäynnin mahdollistava vakaa ja demokraattinen hyvinvointiyhteiskunta, huippuunsa viety koulutusjärjestelmä sekä kriittistä ajattelua, itsenäisyyttä ja luovuutta korostavat arvot muodostavat hedelmällisen perustan, jolle me uudet ylioppilaat rakennamme tulevaisuutemme. Emmekä pelkästään oman tulevaisuutemme vaan myös Suomen tulevaisuuden. Tuli meistä sitten lähihoitajia, sähköasentajia, insinöörejä, lakimiehiä, europarlamentaarikkoja tai aivokirurgeja, tulee meistä jokaisen kantaa kortemme kekoon siinä, että myös tulevat sukupolvet saisivat erinomaiset lähtökohdat oman tulevaisuutensa rakentamiseen. Viestikapula on nyt siirtynyt meille. Marraskuun lopulla tuli kuluneeksi 80 vuotta talvisodan syttymisestä. Olenkin sanoinkuvaamattoman kiitollinen niille sotasankareille, jotka uhrasivat henkensä ja terveytensä itsenäisyytemme ja vapautemme vuoksi. He loivat sitkeydellään perustan kaikelle sille hyvälle, josta me olemme saaneet Suomessa sotien jälkeen nauttia.

Lopuksi haluan esittää lämpimät kiitokset teille Tikkurilan lukion opettajille, jotka olette meitä rautaisella ammattitaidolla opettaneet ja lukiomatkaamme tukien seuranneet. Kiitokset myös keittiön henkilökunnalle, joka on päivä toisensa jälkeen pitänyt huolta siitä, ettei meidän ole tarvinnut nälkäisenä opiskella. Myös kotiväelle ja ystäville suuri kiitos ‒ ilman teidän kannustustanne emme olisi nyt tässä. Haluan vielä onnitella kaikkia uusia ylioppilaita! Nyt on meidän aikamme muuttaa maailmaa, sillä kirjailija Leo Buscaglian sanoin: Muutos on kaiken todellisen oppimisen lopputulos!

Teksti: Aida Turunen

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s