Julkaisemme lyhennelmän Kia Kukkosen median lukiodiplomityöstä. Hän tallensi viestinnän historiaa haastattelemalla isovanhempiaan ja analysoimalla tuloksia. Onko suhde mediaan, viestintään ja eri välineisiin erilainen, kun hypätään yhden sukupolven yli?

Kia Kukkosen työssä yhdistyi hienolla tavalla journalistinen tiedonkeräys ja analyyttinen ote. Kuvat vanhoista puhelimista tuovat muistoja keski-ikäisen mieleen, kun taas nykynuori ei välttämättä ole edes nähnyt numerolevypuhelinta. Toisaalta nykynuorten on vaikea kuvitella, että joku näkisi ensimmäisen elokuvansa vasta aikuisena!

Ajat muuttuvat, mutta ihmisen tarve kommunikoida ja viihtyä eivät.

Tässä artikkelissa on ensin Kia Kukkosen isovanhempien haastattelu ja lopussa analyysiosa.

Mummu ja pappa kertovat

Vanhanaikaista menoa ja lyhyitä kirjeitä                                          

Haastattelin isovanhempiani mediaan, sen kehittymiseen ja mediavälineisiin liittyvistä asioista. Valitsin aiheeksi median ja median kehityksen, sillä halusin kuulla isovanhempieni elämästä ja siitä, miten he ovat kokeneet muutoksen. 

Milloin näit ensimmäisen elokuvan?

Pappa näki ensimmäisen elokuvansa pikkupoikana noin vuonna 1958 Savilinnassa. Kyseinen elokuva oli lännen elokuva, mutta nimeä ei pappa enää muistanut. Mummun kotikylässä ei ollut elokuvateatteria vaan niin sanotut iltamat, jossa oli ohjelmaa aikuisille sekä lapsille. Iltamat alkoi yhteisellä ohjelmalla ja illan lopuksi oli tanssit. Ohjelmaan kuului muun muassa taikurin sekä näytelmäkerhon esiintyminen ja paikan päällä oli myös kahvio. Mummu näki ensimmäisen elokuvansa kuitenkin vasta aikuisiällä. 

Oletko koskaan seurannut aktiivisesti jotain TV-sarjaa?

Kauniita ja Rohkeita sekä muita saippuasarjoja isovanhempani katsoivat vain satunnaisesti, mutta nyt koronan aikana hekin ovat alkaneet hieman aktiivisemmin seuraamaan TV-sarjoja. 

Miten musiikkia kuunneltiin ja missä?

Mummu osti ensimmäisellä palkallaan matkaradion, jonka jälkeen se onkin ollut päällä ja mukana melkeinpä kaikkialla. Radio oli Asa-merkkinen ja todennäköisesti vieläkin jossain mökin uumenissa. Radio Luxemburg oli kovassa kuuntelussa mummuni nuoruudessa, mutta joskus oikeaa taajuutta oli vaikea löytää. Nykyäänkin isovanhempieni luona on aina radio päällä, vaikka ei sitä aktiivisesti kukaan kuuntelisikaan. Musiikin suhteen isovanhempani ovat hyvin kaikkiruokaisia. Tango ja iskelmä ovat kuitenkin ehkä hieman mieluisempia kuin muut genret. Nykyartistejakin isovanhempani kuuntelevat, mutta nimet ovat vielä mysteeri.

Uusia tuttavuuksia tehtiin useimmiten koulussa, tansseissa ja harrastuksissa. Tansseihin pääsi kuitenkin vasta rippikoulun jälkeen. Suurimman osan ajasta pappan tanssit olivat Karhulassa ja mummun taas Salmelansuurissa. Mummun talvinen ja melkein jokapäiväinen harrastus oli luisteleminen. Luistelua tahditti vieraskerholta kantautuva musiikki. Syksyllä taas rosvo ja poliisi oli kova nimi lasten keskuudessa. Kesän aktiviteetteja oli suurimmaksi osaksi uiminen. Leikkikavereista ei ollut myöskään pulaa, sillä kun laskettiin muutaman naapurin lapset yhteen oli siinä yhteensä jo melkein kaksikymmentä lasta.

Miten pidettiin yhteyttä muihin?

Yleisin tapa oli kävellen tai pyörällä tapaamaan kaveria. Opiskeluaikana taas kirjoitettiin kirjeitä sukulaisille ja ystäville. Mummun kirjeet olivat kuitenkin hyvin lyhyitä ja siitähän sitten serkut kuittaili hänelle. “Kolme riviä, joista kaksi oli nimi ja osoite”, pappa kuvailee mummun kirjeitä. 

Onko yhteydenpito nykyään helpompaa vai vaikeampaa kuin silloin?

Huomattavasti hitaampaa, sillä kirjeillä kesti matkustaa ja samoin kävellen tai pyörällä, kun meni kaverin luokse. Yhteydenpito ei ollut jokapäiväistä ja joissain tapauksissa ei edes joka viikkoista. Kun ikää karttui, niin mummun serkut tulivat heille kylään liftaamalla, mutta mummu itse kulki junalla suurimmaksi osaksi. Silloin myös kyläilyjä ja muita vierailuja tehtiin huomattavasti harvemmin, sillä sukulaiset asuivat sen verran kaukana. Tampereella mummu kävi sukulaisten luona pari kertaa vuodessa. Pappan äidin suku on taas pohjoisessa ja pappan vanhemmat kävivätkin siellä vain noin kerran kolmessa vuodessa. Kyläilyt ja muut vastaavat tehtiin yleensä vain lomilla ja koska papalla on 4 sisarusta, jätettiin lapset lastenvahdin kanssa kotiin, kun vanhemmat lähtivät pohjoiseen. 

Milloin hankit ensimmäisen televisiosi?

Pappan kotiin TV tuli jo noin vuonna 1963 ja mummun kotiin tuli televisio vasta, kun hän oli jo muuttanut papan kanssa Vantaalle. Nuorempana mummu kävi naapurissa katsomassa televisiota, kun heillä ei vielä ollut omaa. Papalla oli taas päinvastainen tilanne, sillä heille taas tuli periaatteessa koko naapurusto katsomaan televisiota. Sen ajan ohjelmista Rin Tin TIn oli kova sana. 

Milloin hankit ensimmäisen puhelimesi?

Mummun kotiin puhelin hankittiin noin vuonna 1972 ja pappan kotiin puhelin tuli jo, kun hän oli pikkupoika 1950-luvulla. “Se oli seinämallinen Eriksson, vähän kaappikellon näköinen”, pappa kuvailee ensimmäistä puhelintaan. 

Milloin hankit ensimmäisen tietokoneesi?

Töissä joutui käyttämää jo aika aikaisin tietokoneita, mutta oman tietokoneen pappa hankki heille vast noin 1984. Mummu taas kävi opettamassa Auto Bonilla tietokoneen käyttöä. 

Onko sinulla jotain sosiaalista mediaan?

Mummulla on Facebook ja WhatsApp, mutta pappa ei ole vielä viitsinyt liittyä sosiaalisen median ihmeelliseen maailmaan. WhatsAppin pappa on kuitenkin hankkinut. 

Millainen merkitys sosiaalisella medialla on sinulle?

Aika iso merkitys, varsinkin uutisilla. Kaikki lehdet luetaan, mitä postista tulee, radiosta kuunnellaan ja televisiosta katsotaan uutiset. Radio ja televisio pitävät kyllä hyvin ajan tasalla, kun puolen tunnin välein tulee uutiset joltain kanavalta. Mainoslehtiset sai erityismaininnan, sillä ne toimivat paremmin kuin sosiaalinen media. Niistä saa paremmin tiedot selville, kuin sosiaalisessa mediassa ja jos jotain pitää tarkistaa löytää sen helposti lehtisestä. 

Onko median ja siihen liittyvien teknologia laitteiden kehittyminen helpottanut vai vaikeuttanut elämää?

“Koko ajan vaikeutuu. Yhden asian, kun oppii niin on sekin jo vanhaa tietoa”, mummu kertoo. Hieman on helpottanut , sillä kaikki tapahtuu nykyään netissä, jolloin ei tarvitse lähteä minnekään. Nykypäivänä on eri tavalla vaikeaa, sillä ennen vanhaa piti fyysisesti lähteä käymään virastoissa ja muissa vastaavissa, mutta nykyään ei tarvitse lähteä minnekään, vaan etsiä virasto netistä ja yrittää hoitaa asiat sen kautta. Netissä on myös paljon yksinäisempää, sillä siellä ei tapaa ihmisiä eikä pääse juttelemaan tai kysymään apua keneltäkään. Isovanhemmilleni tietokoneet ja muut laitteet ovat kuitenkin osittain tuttuja, mutta heitä vanhemmat sukupolvet kärsivät varmasti enemmän. Papan sanoja käyttäen: “Kyllä siitä sellainen inhimillinen kosketus puuttuu kokonaan”.

Onko muutoksessa ollut helppo pysyä mukana?

Vaikka asiat vaikeutuu vuosi vuodelta niin vielä isovanhempani ovat pysyneet mukana ihan hyvin. Mummu saattaa välillä kysyä apua Facebookin kautta, mutta muuten ovat kyllä tarpeeksi hyvin pysyneet mukana. 

Toivotko, että jokin media tai väline olisi ollut olemassa jo omassa nuoruudessasi?

Papasta älypuhelin olisi ollut ihan kiva jo silloin, mutta mummu ei osaa edes kuvitella millaista se olisi ollut. Yhteydenpito olisi ollut huomattavasti helpompaa ja välillä tulikin ongelmia, kun ei saanutkaan yhteyttä toiseen henkilöön. 

 Oletko huomannut vanhempien lastenlasten ja nuorempien lastenlasten käytöksessä jotain eroja mediaan liittyen?

Vanhemmat leikkivät selvästi enemmän, mutta nuoremmat ovat enemmän kännyköillä. Vanhempia lastenlapsia on kuitenkin 4, jolloin oli myös leikkikaveri aina mukana, mutta nuoremmat lastenlapset ovat olleet enimmäkseen kahdestaan. Joskus nuoremmat saattaa leikkiä tai askarrella jotai, mutta suurimmaksi osaksi ovat vain kännyköillä. 

Analyysi

Sukupolvien väliset yhtäläisyydet

Haastattelin isovanhempiani viime marraskuussa mediaan ja median kehittymiseen liittyvistä asioista. Odotin, että minulla olisi täysin erilaiset ajatukset ja kokemukset kysymyksiin kuin heillä, mutta ihmetyksekseni meillä olikin hyvin paljon samoja kokemuksia. Halusin kuitenkin valita muutaman kysymyksen ja kunnolla vertailla sekä pohtia vastauksiemme eroja että yhtäläisyyksiä.

Ensimmäinen kysymys, joka pääsi tarkempaan tarkasteluun on “Miten pidettiin yhteyttä muihin?” Pidempien yhteyksien päässä asuviin isovanhempani pitivät yhteyttä kirjeillä, kun taas itsellä on ollut jo noin 8-vuotiaasta puhelin käytössä. Mutta naapurissa asuvia kavereita käytiin kysymässä leikkimään ihan fyysisesti oven takan joko kävellen tai pyörällä riippuen välimatkasta. Tätä oven takana ramppaamista tuli itsekin harjoitettua nuorempana, sillä vielä ala-asteella kaikilla kavereillani ei ollut puhelinta tai sitten he eivät ikinä vastanneet siihen, joten oli varmempaa käydä itse paikan päällä. Jostain syystä kuvittelin aina, että isovanhemmat eivät ymmärrä sitä juoksurallia, jota kavereiden kanssa tehtiin koulun jälkeen, mutta he taitavat ymmärtää sen paremmin kuin minä itse. Minulla kuitenkin oli myös soittaminen vaihtoehtona.

Television taikaa

Toinen kysymys, jota tutkin tarkemmin on “Milloin sait ensimmäisen televisiosi?” Pappani ensimmäinen televisio saapui vuonna 1963 hänen lapsuudenkotiinsa. He saivat television ensimmäisten joukossa ja heidän olohuoneessaan olikin aikamoinen tungos, kun naapuruston lapset tulivat katsomaan ohjelmia. Mummu sai television kuitenkin vasta, kun he muuttivat Vantaalle 1970-luvun alussa.

Itse sain ensimmäisen televisioni jo noin 10-vuotiaana, kun muutimme rivitaloon  ja sain oman huoneen. Televisiosta näkyi kuitenkin vain elokuvia DVD-soittimen kautta, mutta olin siitä silti ylpeä, että omassa huoneessa on TV ja siitä voi katsoa elokuvia. Vuosien varrella TV on kuitenkin vaihtunut isompaan ja hankin siihe Chromecastin, jotta voin katsoa suoratoistopalveluiden antimia omassa huoneessa. Harmikseni annoin DVD-soittimen pois, kun vaihdoin TV:n isompaan, sillä nyt huomaan, että haluaisin katsoa joitain elokuvia, mutta ne ovat DVD-levyjä enkä pysty niitä katsomaan kuin vain olohuoneessa Playstationin kautta. Isovanhempieni televisio ei ole kuitenkaan turhan montaa kertaa vaihtunut vuosien varrella, mutta heillä on sentään vielä DVD- ja VHS-soittimet. Isovanhempani eivät katso Netflixiä tai muitakaan erikoispalveluja, joten heille riittää tavallinen televisio ja tavalliset kanavat.

Somessa mukana

Isoin yllätys itselle oli isovanhempieni vastaus kysymykseen “Millainen merkitys sosiaalisella medialla on sinulle?” Oletin, että vastaus olisi luokkaa “ei minkäänlaista merkitystä tai todella pieni”, mutta vastaus olikin “aika iso, varsinkin uutisilla”. Isovanhempani katsovatkin kaikki mahdolliset uutislähetykset kello 16 jälkeen aina kello 22 uutisiin asti. Itselle sosiaalisen median merkitys on myös suuri, mutta enemmänkin Facebook ja Instagram tasolla. Varsinkin nyt koronan aikana niiden merkitys on kasvanut, sillä niiden kautta näkee mitä sukulaisille ja kavereille kuuluu, kun ei pääse vierailemaan ja näkemään.

Toinen yllätys tuli kysymyksen “Toivotko, että jokin media tai väline olisi ollut olemassa jo omassa nuoruudessasi?” vastauksessa. Jotenkin ajattelin, että nykypäivän teknologiaan tottuneena he olisivat halunneet samanlaisia helpotuksia omaan nuoruuteen, mutta kummatkin ajattelivat, että vaikka puhelin olisi ollut kiva niin ei sitä kuitenkaan osaa kuvitella minkälaista elämä olisi ollut, jos se puhelin olisikin ollut jo silloin.  Ja pakko myöntää, että samaistun tähän jonkin verran. Omassa lapsuudessa oli vain simpukkapuhelin, jolla pystyi soittamaan ja lähettämään tekstiviestejä ja se riitti hyvin. Aikaa jäi enemmän leikkimiseen ja oikeasti kavereiden kanssa olemiseen eikä pelaamiseen puhelimella. Samaan aikaan olen myös iloinen, että puhelimet kehittyivät sen verran hitaasti, että sain lapsuuden leikkiä kavereiden kanssa ja luoda muistoja ilman puhelimia tai muita laitteita. Kaksi nuorempaa serkkuani ovat kuitenkin ihan eri maata. Heidän ensimmäiset puhelimet olivat iPhonet ja suurimman osan ajasta he joko pelaavat Playstationilla tai katsovat Youtube-videoita. Sellainen niin sanottu vanhan ajan leikkiminen on jäänyt heiltä aikalailla kokonaan pois.

Teksti ja kuvat Kia Kukkonen