Suuri ja valtava USA on monen vaihto-oppilaan unelmakohde. Vaihtovuosi voi olla toiselle unelmien täyttymys ja toiselle ahdistava kokemus. Erika Mäntynen, 18, kertoo omista kokemuksistaan paljon puhutusta USA:sta.

Unelma High schoolista

‒ Aina on ollut mielessä kuva ja unelma American High schoolista. Halusin nähdä omin silmin, pitävätkö elokuvat paikkaansa. Millaista olisi elää Yhdysvalloissa? Englannin osaamisen kehittäminen oli myös tavoite. Yhdysvallat olivat myös sopivan kaukana Suomesta, Norja kun olisi liian lähellä, Erika kertoo.

Lopulta toiveet täyttyivät vain osittain. Koronapandemia rikkoi vaihtovuoden suunnitelmat ja kotiintulo koitti odotettua aiemmin. Useiden odottamat tanssiaiset, kuten kuuluisa Prom, peruuntuivat. Valmistujaiset peruttiin, harrastukset lopetettiin ja ystäviä sai nähdä vain harvoin. Useat muistot eivät koskaan saaneet jalansijaa, sillä reissu Floridaan peruuntui koronan myötä myös.

‒ Olihan siellä mukaviakin asioita. Havaijin-reissu oli ehdottomasti elämäni paras matka. Kaikki ystävät ja naurut. Tulen aina muistamaan ne. Kuva: Instagram @erikamantynen

Kulttuurisokki

Suomalaisessa kulttuurissa tavanomaista on hiljaisuus ja sisäänpäin kääntyneisyys. Stereotyyppinen suomalainen on sulkeutunut ja vähäpuheinen. Stereotyyppinen yhdysvaltalainen sen sijaan avoin ja puhelias. Mäntynen vahvistaa stereotypiat.

‒ Ihmiset ovat Yhdysvalloissa erilaisia. He ovat puheliaampia, ystävällisempiä ja paljon avoimempia.

Toisinaan Mäntynen koki sen kuitenkin kuluttavaksi, sillä aina ei tiennyt, oliko henkilö oikeasti kiinnostunut jatkamaan keskustelua. Yli viiden sekunnin mittaisia hiljaisia taukoja ei koskaan ole, ja puhetta kuulee kaikkialla.

Sopeutuminen oli kuitenkin nopeaa. Mäntynen mainitsee, että juuri sitä varten host-perhe on. Perhe tukee ja opettaa vaihto-oppilaan tavoille ja kulttuuriin, ellei sitä hallitse ennen maahantuloa.

‒ Perhe oli ymmärtäväinen ja mokistahan oppii, Mäntynen kertoo.

New York City. Kuva: Instagram @erikamantynen

Kasvissyöjänä metsästäjäperheessä

Vaihto-oppilas ei itse valitse perhettään. Kasvissyöjänä Mäntysen oli hankalaa löytää perhettä, mutta sellainen löytyi Jonesborosta, Texasista. Se, että host-isä metsästi paljon, tuli kuitenkin yllätyksenä. Näkemykset perheen ja Mäntysen välillä eivät täysin kohdanneet.

‒ Ensimmäinen host-perheeni oli pienimuotoinen sokki. Ensimmäiset kolme kuukautta olin pienessä kylässä nimeltä Jonesboro. Kylä sijaitsi Texasissa ja jo ensimmäisen viikon jälkeen huomasin haluavani vaihtaa perhettä.

Perheen vaihto ei ollut henkilökohtaista. Mäntynen kertoo tulleensa toimeen perheen kanssa, näkemykset vain erosivat ja alue ei ollut täysin sitä, mitä Mäntynen oli halunnut vaihdosta. Perhe otti perheen vaihdon hyvin vastaan: ymmärsi perustelut ja auttoi muutossa.

Jokaisella vaihto-oppilaalla on aluevalvoja, jolle voi kertoa huolista ja ongelmista perheessä. Pienten vastoinkäymisten jälkeen perheen vaihto onnistui. Toinen perhe löytyi kuin löytyikin suuremmasta, 50 000 ihmisen kaupungista lähellä Austinia. Mäntynen kertoo viihtyneensä toisessa perheessä Copperas Coven kaupungissa paremmin.

‒ Olimme samalla aaltopituudella ja koulukin täytti paremmin odotuksia.

Kavereita. Kuvat https://erika-myyearintheusa.blogspot.com/

Koronapandemia

‒ Lähdimme Havaijille helmikuun lopussa. Silloin se ei ollut vielä niin iso asia Yhdysvalloissa. Vitsailimme jopa host-perheen kanssa asiasta. Ei sitä silloin otettu tosissaan, enkä voinut kuvitella vaihtovuoden keskeytyvän koronan takia.

Vaihtovuosi kuitenkin keskeytyi. Ensimmäinen varoitusmerkki oli, kun lomaa jatkettiin viikolla. Koulu suljettiin ja monelle loman piteneminen vain merkitsi aikaa kavereiden kesken. Myöhemmin Mäntynen kertoo ymmärtäneensä asian vakavuuden

‒ Kouluja ei muuten vain suljeta viikoksi. Vaihto-oppilaiden keskuudessa alkoi spekulaatio siitä, miten järjestö tulee toimimaan. Lähetetäänkö vaihto-oppilaat kotiin?

‒ Eräs espanjalainen kaverini kertoi olevansa huolissaan ihan siitäkin syystä, että tilanne Espanjassa oli huomattavasti huonompi kuin Yhdysvalloissa, eikä hän siksi halunnut lähteä kotiin.

Viesti kotiinlähdöstä huomattavasti etuajassa tuli ja se oli Mäntyselle murskaavaa.

‒ Koin katkeruutta, sillä eihän järjestö noin voinut tehdä. Myöhemmin ymmärsin, että järjestö teki protokollan mukaan. Mitä muutakaan se olisi voinut tehdä? Sanoisin kuitenkin, että kotiinlähdön tullessa oli se todella raskasta henkisesti.

‒ Elämäni vaikein asia oli jättää vaihtovuosi kesken, sillä se merkitsi minulle todella paljon. Menetin vaihtovuodesta suuren osa koronan takia.

Vaihto ‒ ei ujoille

Vaihtovuosi voi olla usealle henkisesti raskas kokemus, sillä vanha tuttu elämä jää taakse ja täysin uusi maailma ja ympäristö on edessä. Mäntynen suosittelee siitä huolimatta vaihtoa kaikille. Ennen kaikkea se kasvattaa, hän kertoo.

‒ Täytyy kuitenkin myös mennä mukavuusalueen ulkopuolelle. Introverttius ja ujous eivät ole ongelmia, mutta mikäli ei uskalla puhua ihmisille tai kokeilla uusia asioita, vaihdossa voi uupua ja ahdistua. Pitää kuitenkin muistaa, ettei ole vaihdossa koskaan täysin yksin. Kaikilla on host-perhe, joka tukee, ystäviä ja oma perhe Suomessa. Jos mietityttää vähääkään ja kulttuurit kiinnostavat, niin mene!

Mäntynen ei kadu mitään. Menneitä kuukausia hän ei vaihtaisi pois rahallakaan ja muistot säilyvät mielessä, kameran rullassa ja blogissa.

Urheilu on tärkeäosa high School -elämää. Kuva: Instagram @erikamantynen

Lue lisää Erikan reissusta osoitteesta https://erika-myyearintheusa.blogspot.com

Teksti Sofia Gildi
Kuvat Erika Mäntysen somekanavista

Haastattelu ja juttu on tehty journalismin peruskurssilla (VIES12).