Musiikinopettaja ja Siivet-musikaali laulujen harjoituttaja Hanna Mauro pohtii musiikkiteatterin vaikeutta keskellä pandemiaa.

Tilun musikaaliprojektit ovat aina olleet antoisia ja riemukkaita projekteja. Lähes ainoa asia, mikä ei projekteissa ole vuosien varrella ollut riemukasta, on yhteisen ajan löytyminen. On aina haastavaa yrittää saada iso porukka yhtä aikaa harjoituksiin, kun kaikilla on muutakin menoa ja harjoitukset ovat pääsääntöisesti koulupäivän jälkeen.

Mutta vähänpä olen menneinä vuosina tiennyt aikatauluhankaluuksista. Aivan uudelle tasolle nimittäin päästiin kun aikatauluhaasteisiin lisäsi koronakierteen. Siivet-musikaali oli jo lähes esityskunnossa joululoman koittaessa, kunnes kävi ilmi, että koronatilanne on taas huonontunut. Esityksiä siirrettiin kuukausilla eteenpäin ja ensimmäisten kahden kuukauden aikana lauluja ei voinut laulukiellon takia harjoitella ollenkaan!

Jollain käsittämättömällä sinnikkyydellä laulut saatiin kuitenkin harjoiteltua. Kuvassa onnellinen pääosan esittäjä ja kuoronjohtaja ennen ensimmäistä näytöstä. Kun laittoi tarpeeksi glitteriä naamaan  ja sulkia päähän, oli laulukielto tuossa vaiheessa vain hailakka muisto matkan varrelta.

Kiitos kaikille linnuille ja ihmisille projektin loppuunsaattamisesta ja kaikilla tavoilla mieleenpainuvasta musikaalikokemuksesta!

Teksti ja kuva: Hanna Mauro