Viime vuosina Suomessa on keskusteltu paljon sukupuolesta ja muun muassa transsukupuolisten ihmisten oikeuksista. Monen mielestä kyse on turhasta vouhotuksesta, mutta kuinka moni oikeastaan ymmärtää asiaa? Tilussa opiskeleva transnuori kertoo kaksiosaisessa jutussa, miltä sukupuoliristiriita tuntuu ja mitä tiede asiasta sanoo. Emme poikkeuksellisesti julkaise kirjoittajan nimeä, koska haluamme turvata hänen yksityisyytensä.

OLETKO KOSKAAN kuluttanut useita minuutteja päivästäsi pohtiessasi omaa identiteettiäsi, sukupuoltasi, seksuaalisuuttasi tai muuta itseesi liittyvää piirrettä? Vai onko kaikki kenties ollut sinulle aina aivan päivänselvää? Olet sitä mitä olet, ja kaikki muut ovat aina olleet samaa mieltä kanssasi sinun identiteetistäsi. Sinun ei ole koskaan tarvinnut todistella kenellekään mitä sukupuolta edustat, tai minkälaiset ihmiset sinua viehättävät. Elät siis todellisuudessa, jossa moni toivoisi voivansa elää, mutta eivät valitettavasti pysty. Transsukupuolisille todellisuus on täysin erilainen.

Transsukupuolisena eläminen on hellittämättömän raskasta. Sen lisäksi, että voimassa oleva laki rikkoo transihmisten itsemääräämisoikeutta, täytyy jatkuvasti navigoida yhteiskunnassa, jossa kukaan ei näe sinua samanlaisena kuin sinä itse. Sellainen ei ulkopuolisen silmissä varmasti näytä kovinkaan hankalalta asialta, mutta transsukupuolisten jokapäiväinen kamppailu väärinsukupuolittamisen ja henkilökohtaisten ongelmien kanssa on uuvuttavimpia asioita, mitä ihminen voi kokea.

Transihmisten kokema sukupuolidysforia eli sukupuoliristiriita on itsessään erittäin ikävä kokemus. Sitä on hankalaa pukea sanoiksi, mutta monet transihmiset ovat pyrkineet kuvailemaan sitä jatkuvana koti-ikävän tunteena, tai tunteena siitä, että olisi hyvin epämukavassa nahka-asussa kaiken aikaa, eikä sitä saa ottaa pois. Silloin kun kukaan muu ei ole kertomassa sinulle, että he näkevät sinut samana kuin sinä itse, se alkaa tuntua siltä, että koko maailma on sinua vastaan, eikä elämisellä ole enää mitään merkitystä. Ongelma on ratkaistavissa ainoastaan pääsemällä transpolille (transsukupuolisuuteen erikoistunut hoitoyksikkö) asiakkaaksi, mutta sekin on lähes mahdotonta.

Alkaa tuntua siltä, että koko maailma on sinua vastaan.

Nykyinen translaki vaatii, että transihminen käy pitkäkestoisen tutkimusjakson, jossa arvioidaan yksilön transsukupuolisuuden kokemusta. Monet transihmiset ovat kokeneet tämän prosessin erittäin rasittavaksi, sillä prosessin aikana tulee jatkuvasti todistella itseään. Kukaan ei tunnu uskovan tutkimuksissa käyvän omaa kokemusta identiteetistään. Lisäksi transpolille pääseminen itsessään on hyvin hankalaa, koska kummatkin toimipisteet Helsingissä ja Tampereella ovat äärimmäisen tukossa, ja tutkimuksiin pääsyn vaatimuksiin kuuluu muun muassa vakaa mielentila sekä vahva tuntemus vastakkaisen sukupuolen identiteetistä. Eli esimerkiksi muunsukupuolisilla ei ole minkäänlaista mahdollisuutta päästä edes sinne saakka. Se, että mielenterveydenkin pitää olla täydellisessä kunnossa on epärealistinen vaatimus, sillä väärässä kehossa eläminen on usein se, joka aiheuttaa transihmisille vakaviakin mielenterveysongelmia.

Nykyisessä translaissa myös määrätään, että sukupuolta korjaavan yksilön tulee olla täysi-ikäinen, sterilisoitu, eikä hän saa olla rekisteröidyssä parisuhteessa, ja jos on, kumppanin lupaa sukupuolenkorjaamiseen on kysyttävä. Tämä laki rikkoo transihmisten itsemääräämisoikeutta. Translain uudistusta on vaadittu muun muassa kansalaisaloitteella, mutta muutosta ei ole vielä tapahtunut. Uudistuksessa pyydetään esimerkiksi, että alle 18-vuotias saisi oikeuden muuttaa juridista sukupuolimerkintäänsä passiin tai muuhun henkilöllisyystodistukseen. Tämä ei kuitenkaan tarkoittaisi sitä, että lapsille annettaisiin hormoniterapiaa tai muita pysyviä muutoksia. Ainoastaan juridisen sukupuolen korjaus mahdollistettaisiin alle 18-vuoden iässä. 

Transihmisiä on kuitenkin enemmän kuin miltä ensisilmäyksellä näyttää. Kaikki he, jotka kokevat, että heidän syntymässä määritelty sukupuolensa ei ole sama, kuin minä he itse sen näkevät, ovat transsukupuolisia. Transsukupuolinen on siis kattotermi kaikille binäärin ulkopuolella, sekä binäärin sisäpuolella identifioituville transihmisille. Transsukupuolisuus ilmenee yksilössä silloin, kun hänen anatomiansa ja mieltämyksensä identiteetistään eivät täsmää. Transsukupuolisten aivoja on tutkittu, ja on huomattu, että esimerkiksi transmiehen (naiseksi syntymässä määritelty mies) aivot käyttäytyvät samalla tavalla kuin cismiehen (mieheksi syntymässä määritelty mies), vaikka heidän kehonsa ovat erilaiset. Vaikka on epäilty, ettei naisten ja miesten aivojen välillä olisi juuri mitään eroja. Ainoat havaitut erot lienevät esimerkiksi aivojen valkeassa aineessa. Kaksijakoisuuden ulkopuolella identifioituvien transihmisten aivojen käytöksestä on havaittu molemmille sukupuolikirjon ääripäille tyypillisiä piirteitä.

ANATOMIAN JA AIVOISSA OLEVAN IDENTITEETIN ERO johtaa sukupuoliristiriitaan. Sukupuoliristiriitaa on monenlaista. Jotkut transihmiset kokevat pääosin sosiaalista sukupuoliristiriitaa, eli heille merkitsee suunnattoman paljon, että heidät sukupuolitetaan oikein. Tästä syystä monet transsukupuoliset nuoret ovat esimerkiksi laittaneet englanninkieliset persoonapronomininsa näkyviin sosiaalisessa mediassa. Pronominien lisäksi he saattavat toivoa, että heistä käytetään tiettyjä nimityksiä tai terminologiaa, joka voimistaa identiteettiä.

Kaikki transsukupuoliset ihmiset eivät silti halua tai tarvitse välttämättä lääketieteellisiä sukupuolenkorjaus toimenpiteitä. Erityisesti muunsukupuoliset tai muut binäärin ulkopuolelle itsensä identifioivat yksilöt kokenevat erilaisia sukupuoliristiriidan muotoja. Näissä identiteeteissä ei ole määritelty, miltä heidän kuuluisi näyttää – osalle esimerkiksi rinnat eivät aiheuta epämukavuutta, vaikka toisille ne saattavat aiheuttaa voimakasta inhoa.

Sukupuoliristiriitaa on monenlaista.

Kehollisesta sukupuoliristiriidasta kärsivät transihmiset kaipaavat kuitenkin fyysisiä sukupuolen vahvistavia toimeenpiteitä, kuten hormoniterapiaa tai joissain tapauksissa esimerkiksi sukuelimien muokkausta. Transmaskuliinisille myös mastektomia eli rinnanpoisto, on eräs toimenpiteistä. Jotkut transihmiset pyrkivät myös pukeutumaan koetun sukupuolen normien mukaisesti. Esimerkiksi transfeminiinisille yksilöille luontevaa on käyttää hameita sun muita “sukupuolitettuja” vaatekappaleita. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikki transihmiset käyttäytyisivät samalla tavalla. Jotkut voivat kokea voimakastakin sukupuoliristiriitaa, mutta siitä huolimatta he saattavat pukeutua yhteiskunnan normien vastaisesti.

TRANSNUORTEN AVUN SAAMINEN ON NIIN VAIKEAA, että tilanne on hälyttävä, sillä heidän itsemurhariskinsä on cissukupuolisia ikätovereita huomattavasti korkeammalla. Jos Suomessa ainoa hoitopaikka itsessään on järkyttävän transfobinen ja ihmisoikeuksia loukkaava, näiden ihmisten tulevaisuus ei vaikuta valoisalta. Siksi on äärimmäisen tärkeää, että mahdollisimman moni yrittäisi vaikuttaa tilanteeseen Suomessa. Mitä useampi ihminen levittää tietoisuutta, ja sivistää muita transsukupuolisten kokemuksesta, sitä mahdollisempaa muutoksen tekeminen on. Tämä muutos ei veisi keneltäkään mitään heidän oikeuksiaan tai identiteetistään, se ainoastaan auttaisi heitä, jotka ovat avun tarpeessa.

Jutun toisessa osiossa kerrotaan sukupuolisuuteen liittyvästä tutkimuksesta. Pääset lukemaan sen tästä.

Kuva: Iida Hämäläinen