Eero Lautanala vietti vaihtovuoden prahalaisessa IB-koulussa. Miten opiskelu ja arki Tšekissä eroavat elämästä Vantaalla – Eero kertoo!

VAIHTO-OPISKELU on jotain, mitä en koskaan ollut edes harkinnut, ennen kuin siihen ryhdyin. Olin opiskellut ensimmäisen vuoden mielestäni hyvin onnistuneesti, ja koin saaneeni uusia ystäviä, eikä minulla ollut erityisesti mitään syytä lähteä Tilusta. Vaikka olenkin aina pitänyt matkustamisesta, en ollut erityisen kiinnostunut ulkomailla asumisesta, enkä myöskään ollut kovinkaan spontaani.

Kun isäni kertoi muuttavansa Prahaan, Tšekin pääkaupunkiin, ja tarjosi minulle mahdollisuutta lähteä mukaan, innostuin välittömästi. Tuleva opiskelupaikkani olisi kansainvälinen IB-koulu, ja sen väistämätön monikulttuurisuus kiinnosti suunnattomasti. Noin kuukauden mittaisen tuskaisen harkinnan jälkeen lopullinen päätökseni oli lähteä ja heittäytyä.

Kaupunkina Praha oli uskomattoman hieno. Muutimme elokuun alussa, kun sää oli kauneimmillaan ja kiersimme nähtävyyksiä ensimmäiset viikot. Nähtävää oli melkoisen paljon kaupungin kauas kantavan historian vuoksi, ja kuuluisimmat turistikohteet olivat ihmisiä täynnä jopa koronakesänä.

UUDESSA KOULUSSA oli paljon totuttelua. Kansainvälinen yksityiskoulu ei tarjonnut ilmaista kouluruokaa, vaan ateriasta oli maksettava muutaman euron verran. Hinta toki myös näkyi aterian laadussa. Koululla oli myös erityisiä vaatimuksia tarvikkeiden suhteen. Jokaisen oppilaan oli käytettävä Macbookia sekä Texas Instrumentsin laskinta. Käytän kumpaakin yhä. Koulumatkakin oli pidempi kuin olin koskaan aiemmin kulkenut, ja tarvitsin sekä metroa että bussia päivittäiseen koulumatkaani. Tämä erosi suuresti kuuden minuutin pyörämatkasta, jonka kuljin Tiluun. 

Otin Tšekin kielen opiskelun yhdeksi keskeiseksi tavoitteeksi vuoden aikana ja aloitin sen jo Suomessa Duolingon avulla. Ajattelin kielen osaamisen helpottavan elämää Tšekissä, ja olin myös kiinnostunut slaavikielen oppimisesta. Ensimmäisinä viikkoina Prahassa käytin sovellusta opiskeluun hyvinkin aktiivisesti ja sain nopeasti luotua itselleni pienen perusymmärryksen kielestä. Opin tärkeimpiä tervehdyksiä ja pyyntöjä sekä muita kielenopiskelun alulle tyypillisiä perussanoja. Sovelluksessa oli kyllä suuri ongelma. Sillä ei voinut opiskella erikseen kielioppia, joka on luonnollisesti kielenopiskelun yksi tärkeimmistä osa-alueista. Erillinen kielenopetus, joka olisi täyttänyt Duolingon aukot, ei sopinut aikatauluuni. Noin neljän kuukauden jälkeen ymmärsin, etten tulisi saavuttamaan todellista ymmärrystä kielestä pelkän sovelluksen avulla, ja vaihdoin sovelluksella opiskeltavan kielen ruotsiin. 

Selkeästi merkittävin muutos koulunkäynnissäni oli IB-linja. Opiskelun työmäärä kasvoi järkyttävän paljon. Vuoden alussa nauroin kuultuani luokkakavereiden suosittelevan kolmen tunnin päivittäistä opiskelua, mutta hymyni hyytyi nopeasti. IB:n vaatimusten vuoksi saatoin lähteä kouluun puoli kahdeksalta aamulla ja palata kotiin puoli kahdeksalta illalla, syödä illallista ja opiskella kunnes menin nukkumaan.

RENTOUTUMINEN jäi viikonloppuun, jos siis ei ollut isompia kokeita tulossa. Joskus, ei kovin harvoin, tuntui kuin koulutaakan alle musertuisi. Minua lohdutti, että kaikki muutkin olivat aivan samassa tilanteessa, ja pystyimme siksi tarjoamaan toisillemme vertaistukea, mikä oli lukuvuoden lopussa päättökokeiden, “extended essayn” ja “internal assessmenttien” aikoihin uskomattoman tärkeää.

Loppujen lopuksi selvisin vuodesta ihan kunnialla, ja voin sanoa, että IB on ehdottomasti hieno kokemus, jos vain jaksaa uhrata merkittävän siivun vapaa-ajastaan ja tahtoo kehittää kielitaitoaan. Kokemusta myös varmasti helpottaa se, jos on käynyt pre-IB:n, jota en luonnollisesti itse käynyt. Koulussa parasta olivat kyllä ehdottomasti tanssit sekä knowledge bowl, eräänlainen triviakerho, jonka tavoite oli valmistautua Euroopan kansainvälisten koulujen väliseen laajaan tietokilpailuun. Viiden hengen joukkueemme tuli kilpailussa toiseksi. Hävisimme Uzbekistanille. 

KOHTASIN PRAHASSA hyvin monenlaisia ihmisiä. Kansalaiset osasivat englantia harmillisen huonosti, ja siksi kommunikaatio oli myös haaste, erityisesti silloin, kun toinen ei suostunut edes yrittämään. Koulussa taas sain paljon uusia ystäviä eri puolilta maailmaa. Koulun kansainvälisyyden vuoksi kaikki pystyivät sujuvasti keskustelemaan englanniksi. Koulun opettajat myös todella osoittivat välittävänsä oppilaista. 

Vaikka vaihto-oppilasvuosi olikin välillä vähän raastava, siinä oli ehdottomasti enemmän hyvää kuin huonoa, enkä kadu lähtemistä. Vaikka en kenties kokenutkaan aivan kaikkea vaihto-opiskeluun kuuluvaa, kuten vierasperheessä asumista, koin varmasti riittävästi voidakseni suositella ulkomailla opiskelua kaikille, joita se vähänkään kiinnostaa. Ette menetä mitään, mutta voitte saada paljon ikimuistoisia kokemuksia ja läheisiä ystäviä.

Teksti: Eero Lautanala
Kuvat: Eero Lautanalan kotialbumi