Lukeminen kannattaa kesälläkin

Kesäloma alkaa ja vihdoin on taas aikaa lukea! Tässä blogin megapäivityksessä Tilun opiskelijat ja opettajat vinkkaavat kiinnostavimmat teokset sadepäivän varalle tai mukaan biitsille. Mukana on tietokirjoja, scifiä, ihmissuhteita ja paljon muuta kiinnostavaa. Lukeminen on cool!

Nanna

Kuva: Antti Pentikäinen

Nanna Oinonen
Kjell Westö: Rikinkeltainen taivas

”Viime aikojen mieleenpainuvin lukukokemus on ollut Kjell Westön Rikinkeltainen taivas. Tykkään lukea ihmissuhdekuvauksia sekä tarinoita elämästä, unelmista, arvoista ja valinnoista. Teos vei minut aluksi aikamatkalle 60-luvulle, jota en itse ole edes kokenut. Päähenkilöiden erilaiset kotitaustat, kasvu lapsesta nuoreksi ja aikuiseksi, vaiherikkaat vuodet ja muuttuvat ihmissuhdetilanteet tempaisivat minut lukijana mukaansa.

Tarinoiden edetessä vuosikymmeniltä seuraaville oli jälleen kiinnostavaa havaita, että ulkoisesti täydellinen tai moitteeton elämä voi kätkeä sisälleen monenlaista huolta ja murhetta. Tämä teos oli minulle niin mieleistä luettavaa, että olin suorastaan harmissani siitä, että kirjan luettuani tarina päättyi. Jäänkin innolla odottamaan Westön seuraavia teoksia. ”

Marc

Marc Wennerstrand, 17 K
Emmi Itäranta: Teemestarin kirja

”Emmi Itärannan Teemestarin kirja (2012) kertoo teemestarin tytöstä, joka elää tulevaisuudessa, jossa ilmastonmuutos on tapahtunut. Merenpinnat ovat nousseet ja vaalea lumi kadonnut maapallolta. Sotilaat vartioivat veden käyttöä ja ihmiset elävät huonoissa oloissa. Onneksi teemestarilla on salainen lähde, josta kukaan ei tiedä, mutta pysyykö salaisuus?

Kirjaa voin suositella kaikille, koska se on hyvin helppolukuinen ja juonesta saa kiinni hyvin helposti. Tylsistyä ei tarvitse, koska teos on hyvin tapahtumarikas ja täynnä seikkailua. Jos haluat lukea ilmastonmuutoksen jälkeisestä elämästä, Teemestarin kirja sopii sinulle loistavasti.”

AnttiK

Kuva: Antti Pentikäinen

Antti Kuusela
Hugh Howey: Siilo

”Viime syksynä filosofian kurssilla sain abilta vinkkauksen hyvästä kirjasta, jota hän oli lukemassa. Kirja oli Hugh Howeyn Siilo-trilogian ensimmäinen osa. Nuoruudessani paljon science fiction -kirjallisuutta lukeneena suhtauduin vinkkaukseen varauksella. Kuinka väärässä epäilevä mieleni olikaan! Trilogia antaa kylmäävän näkymän ihmiskunnan tulevaisuudesta, jolloin ihmiset ovat muuttaneet asumaan maanalaisiin siiloihin. Muistot menneisyydestä ovat muuttuneet epäselviksi tarinoiksi ja tämä tekee myös tulevaisuudesta epävarman.

Trilogian teokset on kirjoitettu hyvin ja tarina on mukaansatempaava nostaen esiin monenlaisia filosofisia kysymyksiä esimerkiksi oikeudenmukaisuudesta, hyvästä yhteiskunnasta ja ihmismielen olemuksesta. Itselleni lukukokemuksen paras anti oli kuitenkin kertomuksen myötä heränneet ajatukset omasta maailmastamme ja erityisesti meitä kaikkia uhkaavasta ilmastonmuutoksesta. Mitä teemme jos pilaamme maapallon? Kaivaudummeko maankuoren sisään ja suljemme itsemme siiloihin vai yritämmekö paeta omia tekojamme avaruuteen?

Tätä kirjoittaessani ja ulos keväiseen maisemaan katsellessani kumpikaan vaihtoehto ei kuulosta houkuttelevalta. Jos pahin tapahtuu, mitä tulevat sukupolvet tietävät menneisyydestä, jolloin maapallo oli vielä kukoistava paikka meille kaikille? Kuinka paljon ja mitä he olisivat valmiita antamaan saadakseen takaisin tämän luonnon, puhtaan ilman ja kauniit maisemat, mitkä etenkin meille suomalaisille ovat vielä itsestäänselvyyksiä?

P.S. Abiturientille suuret kiitokset vihjeestä ja onnittelut valmistumisesta!”

Joni

Joni Lähteinen, 17 D
Yuval Noah Harari: Sapiens, Ihmisen lyhyt historia

”Ihmisen lyhyt historia on todella laaja ja kattava teos ihmisen (homo sapiens) kehittymisestä metsästäjä-keräilijästä ruokaketjun huipulle. Harari käsittelee aiheet kronologisessa järjestyksessä ja tarkastelee merkittäviä historiallisia asioita, kuten kaupunkien tai rahajärjestelmän syntyä. Kirja ottaa kantaa moniin tärkeisiin asioihin, kuten yhteiskuntien toimintaan, politiikkaan, uskontoon ja talouteen.

Valitsin kirjan, koska siitä on puhuttu paljon. Yllätyin, kuinka raskas luettava se on. Teksti voi joskus tuntua hieman jaarittelevalta, mutta se johtuu siitä, että Harari avaa kaikki aiheet ja selittää ne selkokielellä esimerkkejä käyttäen.  Suosittelen kirjaa ihmisille, jotka ovat kiinnostuneita maailmanhistoriasta, erityisesti abiturienteille. Hararin kaikki kirjat ovat hyödyllisiä kirjoituksia varten.”

Topias

Topias Loukusa, 17 G
Ari Mennander: Teemu

”Teemu on Ari Mennanderin vuonna 2014 kirjoittama ja kriitikoiden ylistämä aelämäkerta maailmalla sekä Suomessa todella tunnetusta Teemu Selänteestä. Se kertoo espoolaisesta ulkojäillä kiekkoilleesta pikkupojasta, joka nousee ylä- ja alamäkien kautta yhdeksi maailman parhaaksi jääkiekkoilijaksi Yhdysvalloissa. Kirjassa kerrotaan myös tarkasti Teemun elämästä vapaa-ajalla sekä pitkän ja mahtavan ammattiuran jälkeisestä elämästä Kaliforniassa.

Kirja on helppolukuinen ja se sisältää useita kuvia sekä sitaatteja monilta kuuluisuuksilta urheilumaailmasta. Kuvailisin kirjaa omaperäiseksi, mielenkiintoiseksi ja sävyltään henkilökohtaiseksi. Suosittelisin tätä suunnilleen jokaiselle Teemu Selänteestä sekä hänen ikimuistoisesta peliurastaan kiinnostuneelle. Kiinnostuin teoksesta, koska itsekin pelasin lapsena sekä nuorena monta vuotta jääkiekkoa ja Selänne oli idolini. Kirja myös sisältää huumoria sekä tarinoita pukukopista sekä sen ulkopuolelta.”

Hanna

Hanna Mauro
George Orwell: 1984

”Lukuvuonna 2018–2019 minulla on ollut klassikkovuosi. Ajatuksena on ollut lukea kirjallisuuden klassikoita ja ”hyllynlämmittäjäkirjoja”. Kaikki tänä lukuvuonna lukemani kirjat siis löytyivät jo kirjahyllystäni, ja osa on odottanut lukemista monia vuosia.

Parhaimpia lukukokemuksia ovat olleet 1984 ja Herman Hessen Lasihelmipeli. Kesällä on suunnitelmissa lukea Karamazovin veljekset.

George Orwellin 1984 on kirja, johon viitataan tämän tästä. Se on vuonna 1949 ilmestynyt romaani, joka kertoo tulevaisuuden yhteiskunnasta, jossa yhteiskunta valvoo kaikkea ja jopa hallitsee todellisuutta.

Periaatteessa olen siis tiennyt, mistä kirjassa on kyse, mutta oli tosi mielenkiintoista viimein lukea kirja. Kirja on aiheeltaan hyvin ajankohtainen. Suosittelen.”

Joonas

Kuva: Antti Pentikäinen

Joonas Salmevaara, IB 18
William Golding: Kärpästen herra

”Harvoin ovat lukemani kirjat tuoneet esille yhtä monia teemoja ja onnistuneet jokaisen toteuttamisessa yhtä taidokkaasti. William Goldingin Kärpästen Herra on klassikko ja syystä. Ensimmäisen kerran luin kirjan kaksi vuotta sitten, enkä voinut käsittää, mitä olin juuri lukenut. Nyt lukiessani sitä uudestaan, huomasin asioita, joita ensimmäisellä kerralla en olisi osannut edes ajatella. Goldingin teos sopii ehdottomasti uudestaan luettavaksi.

Miten toimisit, jos joutuisit eristettyyn, tuntemattomaan ympäristöön perivihollisesi kanssa? Kun pari tusinaa englantilaista poikaa ajautuu saarelle ilman aikuisia, ei kestä kauan, kun hallinta ja siveellisyys karkaavat käsistä. Golding ei paljon kaunistele väkivallan käyttöä, eikä anna poikien nuoruuden ja seikkailunhalun koskaan nostaa tunnelmaa liian positiiviseksi. Hahmot ovat uniikkeja ja heidän toimintansa on ymmärrettävää. Heidän toivottomuudestaan ja pelostaan saa vahvan käsityksen. Joskus jopa tuntee itse olevansa saarella henkilöiden kanssa.

Lumoava ja seesteinen ympäristö luo jatkuvia epäuskon ja uhkan tunteita; teoksessa leikitellään idealla yliluonnollisuudesta. Kun väkeä aletaan lahtaamaan, se on menoa, eikä mitään aikeita jarruttamisesta ole. Suosittelen tätä brutaalia ja traagista klassikkoa erittäin lämpimin mielin jokaiselle, joka etsii kesäluettavaa, eikä ole tätä mestariteosta vielä lukenut.”

Heidi

Kuva: Antti Pentikäinen

Heidi Kivimäki
Scott Bakker: The Darkness That Comes Before

”Mikäpä olisi mukavampaa kuin kuunnella veden liplatusta laiturin nokassa tai kimalaisen pörräämistä riippumatossa ja lukea maailmanlopun uhasta. Kanadalaisen filosofin R. Scott Bakkerin romaanitrilogia The Prince Of Nothing ja sen ensimmäinen osa The Darkness That Comes Before on rakennettu ahdistavista, julmista ja synkistä aineksista. Selvästi aikuisille suunnatussa fantasiakirjassa on tyypillisiä korkeafantasian elementtejä, kuten noituutta, epäinhimillisiä henkisiä ja fyysisiä voimia, vaikeita nimiä ja käsitteitä sekä antiikin aikaa henkivä miljöö. Epätyypillisen ahdistavan tunnelman luo edessä häämöttävä toinen maailmanloppu.

Jokaöiset painajaiset ensimmäisestä maailmanlopusta ja ei-jumalasta piinaavat Drusas Achamiania, ja päivisin hän matkaa kohti pyhää sotaa. Achamian on gnostilaisen eli tietoon ja logiikkaan perustuvan koulukunnan Mandaatin velho ja vakooja, ja hänen pohdiskeluissaan näkyy kirjailijan filosofinen ote. Vaelluksellaan Achamian kohtaa barbaari Cnaiürin ja kovasti messiaanisen munkki Anasûrimbor Kellhusin. Dunyain-uskonlahkoon kuuluva Kellhus etsii 30 vuotta sitten kadonnutta isäänsä, jolla saattaa olla jotakin tekemistä sodan kanssa. Sekä henkisesti että fyysisesti yli-inhimillinen Kellhus on teoksen tärkein arvoitus. Onko hän hyvän puolella pahaa vastaan vai sittenkin jotakin muuta?”

Lara

Kuva: Antti Pentikäinen

Lara M. Alanya, IB 18
John Green: Kaikki viimeiset sanat

”Kaikki viimeiset sanat kertoo Miles (Lyllerö) Halterista, joka rakastaa lukea kuuluisten ihmisten viimeisiä sanoja. Luettuaan renessanssikirjailija Francois Rabelaisin viimeiset sanat “Lähden etsimään suurta ehkää” Miles päättää muuttaa vanhempiensa luota Culver Creek -nimiseen sisäoppilaitokseen, missä hän toivoo löytävänsä oman suuren ehkänsä. Koulussa Milesin elämään tulee käänne, kun hän tutustuu Alaska Youngiin. Tämä johtaa rakkauteen, syyllisyyteen, anteeksiantoon, kuolemaan ja syyllisyyteen. Alaska on määrittelemätön, hullu, fiksu, hauska, lumoava. Alaska on täydellinen vastakohta Milesille. Yhtenä yönä kaikki muuttuu niin, ettei paluuta entiseen elämään ole.

Tämä kirja sai minua miettimään omaa suurta ehkää. Aloin pohtia ja pian päädyin ostamaan lentolipun Kreikkaan. Mikään aiempi lukemani teos ei ole saanut minua ajattelemaan omaa elämääni näin paljoa. Aloin miettiä, kuinka tyytyväinen oikeastaan olen täydellisesti epätäydelliseen elämääni. Suosittelen tätä kirjaa kaikille, jotka tykkäävät pohdiskella elämää.”

Jarmo

Kuva: Antti Pentikäinen

Jarmo Palola
Roman Polanski: Roman

”Nuhjuisen opiskelija-asunnon soluhuone Helsingin Koskelassa näyttää lohduttoman sotkuiselta. On heinäkuun loppu vuonna 1994, ja koko maahan lehahtanut lämpöaalto lamaannuttaa kaiken. Istun kulahtaneessa nahkatuolissa sikiöasentoon käpertyneenä ja hengitän ohuesti kuin nukkuva lisko. Helle ahdistaa, opiskelu ahdistaa ja köyhyys, saamattomuus, nälkä… Olen elävä ahdistus. Onneksi kädessäni on kirja!

Olen juuri löytänyt Taideteollisen korkeakoulun kirjastosta Roman Polanskin kirjoittaman teoksen Roman. Kirja alkaa näin; ”Niin kauan kuin muistan, mielikuvituksen ja todellisuuden raja on ollut toivottoman hämärä” ja jatkaa: ”Minulta meni kauan ennen kuin tajusin, että siinä oli koko olemassaoloni avain. Se on aiheuttanut minulle suhteettoman paljon päänsärkyä, ristiriitoja, onnettomuuksia ja pettymyksiä. Mutta myös avannut ovia jotka muuten olisivat pysyneet kiinni”. Luin ensimmäiset kappaleet ja oli koukussa.

Elokuvaohjaaja Roman Polanskin kirjoittama omaelämäkerta Roman kuljetti minut 30-luvun Puolasta 70-luvun Yhdysvaltoihin, 80-luvun Lontooseen ja Pariisiin. Tietoisuuteni holokaustista sai kasvot, Polanskin elämän koko kirjo vapautti minut omista murheistani ja ennen kaikkea aloin uudella tavalla ymmärtää taideopiskelun tarjoamat mahdollisuudet oman elämäni rakentajana. Raikas ilma alkoi taas virrata helsinkiläisessä opiskelija-asunnossa.”

Emmi

Emmi Reini, 17 I
Marjane Satrapi: Persepolis 1 ja 2

”Luin Marjane Satrapin lapsuudesta ja nuoruudesta kertovan sarjakuvan Persepolis. Ensimmäisen osan loputtua täytyi käydä hyllystä nappaamassa myös toinen osa. Kirja käsittelee sotaa ja sortoa lapsen ja nuoren perspektiivistä sekä varttumista epävakaassa ympäristössä. Myös oman identiteetin etsiminen on keskeinen aihe.

Vaikka luen harvoin sarjakuvia, Persepolis veti nopeasti mukaansa. Molemmat osat olivat nopealukuisia helpon kielen ja selkeän kuvituksen vuoksi. Vaikka aihe olikin rankka, kirja pysyi kepeänä ja päähenkilö huumorintajuisena, minkä ansiosta lukemisen jälkeen ei jäänyt masentunut olo.”

Nea

Kuva: Antti Pentikäinen

Nea Kiviranta, 17 E
Pauliina Rauhala: Synninkantajat

”Synninkantajat (2018) on 1970-luvun Suomeen sijoittuva kaunokirjallinen romaani, joka seuraa muusta yhteiskunnasta eristäytyvää, vanhoillislestadiolaiseen yhteisöön kuuluvaa perhettä kolmessa sukupolvessa.

Synninkantajat on ajatuksia herättävä teos. Kirja raottaa verhoja maailmaan, jossa uskonto hallitsee ja uskonnollinen yhteisö seisoo yksilön omien halujen ja unelmien tiellä. Kertojan näkökulma vaihtuu muutaman sivun välein, mikä tuo lukemiseen vaihtelua. Suosittelisin teosta erityisesti uskonnollisuudesta kiinnostuneille henkilöille. Teos sopii hyvin monenlaista kaunokirjallisuutta lukemaan tottuneille sen vaikeaselkoisen kerronnan vuoksi.”

Jaana

Kuva: Antti Pentikäinen

Jaana Siitonen
Anna-Lena Lundberg: Jää

”Yksi sykähdyttävimmistä lukukokemuksistani on parin vuoden takaa, jolloin ahmaisin lomalukemisieni joukosta Anna-Lena Lundbergin romaanin Jää. Kyse on vuoden 2012 Finlandia-voittajasta. Kirja tempaisi minut hyväntuulisuudellaan ja onnellisuudellaan mukaansa ja nostatti mieleeni mukavat Lapin vuoteni, vaikka se kertookin elämästä saaristossa. Yhtäläisyyksiä, vaikkakin vähäisiä, löytyi.

Jään tarinassa saaristoseurakuntaan saapuu nuori pappi perheineen. Perheeseen, ja varsinkaan sen mukavaan pappiin, ei voi olla ihastumatta ja suorastan rakastumatta, kun seuraa, kuinka perhe sopeutuu kirkkosaaren karuuteen, saaren ihmisiin synkkinekin salaisuuksineen ja voittaa osakseen saarelaisten yksimielisen hyväksynnän.

Ajattelin kirjaa lukiessani, että kerrankin hyväntuulinen ja onnellinen suomalaisromaani. Ihastuttavaa kuvailua! Rehellistä! Ihmettelin kylläkin moneenkin otteeseen, miksi kirjan nimi oli niinkin kylmä kuin Jää, mutta jatkoin nautinnollista, kesälomatunnelmiin hyvin sopivaa lukemistani tyytyväisen naiivina.

[SPOILERIVAROITUS! Seuraavissa kahdessa kappaleessa vihjaistaan loppuratkaisusta!]

Syy kirjan nimeen selvisi karulla tavalla. Kirja yllätti ja järkytti niin kuin vain todellinen elämä voi ihmisen yllättää. Onnellista loppua ei tullutkaan. Kylmä, jäinen käänne vyörytti suuren surun ja epäuskon. Tämä juoni on väärin! Ei näin saa tapahtua!

Myöhemmin luin, että kirja perustuu Anna-Lena Lundbergin omaan elämään. Pappisperheen pieni tyttövauva on kirjailija itse.”

Anni

Kuva: Antti Pentikäinen

Anni Auvinen, 17 D
Anu Silfverberg: Luonto pakastimessa

”Luonto pakastimessa (2011) on ajankohtaisia asioita käsittelevä teos. Kirja saa lukijan kyseenalaistamaan arkisia asioita sekä yhteiskunnan normeja. Kirjan luettuani aloin katsomaan monia asioita sekä toimintamalleja aivan uudesta näkökulmasta. Kirja käsittelee eettisiä kysymyksiä liittyen muun muassa eläimiin, Jumalaan ja kuolemaan.

Eläintarhat ovat monille yksi kesän ykkösretkikohteista – ja mikseivät olisi? Eläintarhat ovat harmittomia, viihdyttäviä ja täynnä suloisia eläimiä. Ilman eläintarhojen uhanalaisten eläinten suojelua monet lajit olisivat jo kuolleet sukupuuttoon. Tämä oli minunkin mielikuva tarhoista ja niiden toiminnasta – ennen kuin luin Silfverbergin Luonto pakastimessa.

Luonto pakastimessa sopii kaikille, jotka haluavat haastaa omaa ajatteluaan. Vaikeista ajankohtaisista aiheista huolimatta kirja on kirjoitettu viihdyttävästi, ja raskaistakin aiheista on pystytty kirjoittamaan.”

Sami

Sami Sirviö
Ian Stewart: Kirjeitä nuorelle matemaatikolle

”Lueskelen paljon eri tieteiden kansantajuisia kirjoja ja valitsin teille oman alani matematiikan teoksen kesälukemiseksi. Tarjoan syksyllä jäätelön kolmelle ensimmäiselle, jotka kehuvat minulle kirjan lukeneensa.

Kirja koostuu reilusta parista kymmenestä kirjeestä, joissa vanhempi matemaatikko seuraa sukulaistyttönsä etenemistä matemaatikon uralla lukiosta aloittelevaksi tutkijaksi. Kirjeissä kuvataan matematiikan luonnetta ja siitä saa hyvän kuvan miten kaunista, hauskaa ja intohimoista matematiikka voi olla.

Kirja on lupsakka lukea ja sen voi helposti lukea illassa tai sitten lueskella pitkin kesää. Lupaan, että matematiikka ja elämä näyttäytyy sinulle erilaisena tämän kirjan luettuasi.”

Sami Sirviö on Tilun matematiikanopettaja, joka on ollut muutaman vuoden virkavapaalla. Hän palaa töihin syksyllä 2019.

Lue myös syksyllä 2017 julkaistut opettajien lukusuositukset.

Vinkit

  • Lainaa itsellesi kesälomaksi kirja.
  • Voit käydä esimerkiksi perheesi tai kavereidesi kanssa jossakin kaupunginkirjaston pisteessä.
  • Sadepäivän voi viettää hyvällä omallatunnolla uppoutuneena sohvaan ja kirjaan.
  • Rannalla teet vaikutuksen lukemalla kirjaa kännykän näpräämisen sijaan.
  • Kokeilkaa porukalla myös ääneen lukemista toisillenne. Se on superhauskaa.
  • Lukeminen kannattaa aina!

Teksti: Antti Pentikäinen

One response to “Lukeminen kannattaa kesälläkin

  1. Päivitysilmoitus: Abit vinkkaavat luettavaa | Tiluttelua·

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s