Koronanavuosien aikana Tilussa ja varmasti useimmissa suomalaisissa koulussa yhteisöllisyys kärsi. Tänä vuonna asiaan on kiinnitetty huomiota, ja koulumme 1200 opiskelijaa ovat saaneet nauttia lähiopetuksesta, elokuvakäynneistä, naamiaisista ja monista muista normaaliajan iloista. Mutta onko se tarpeeksi? Vieläkö yhteisöllisyyttä ja ryhmäyttämistä pitäisi jotenkin edistää? Kolumnisti ja toimittaja Iida Hämäläinen pohtii asiaa.

Kirjoitin VIIME KEVÄÄNÄ postauksen ryhmäytyksen tärkeydestä ja siitä, millaisena useat koulumme opiskelijat kokivat yhteisöllisyyden viime lukuvuonna. Näin uuden lukuvuoden alussa olen jo huomannut joitakin muutoksia yhteisöllisyydessä. 

Yhä useammat tilulaiset haluavat koulumme yhteisöllisyyden paremmaksi, ja käytävillä näkee entistä enemmän juttelevia opiskelijoita – moni uskaltaa jutella spontaanisti esimerkiksi ruokalassa ja kännykkä pysyy taskussa! Aina tietenkin on korjattavaa, mutta muutoksia näkee selvästi jo. 

Viime vuosi tuntui suurimmaksi osaksi todella kaoottiselta. Olimme melkein puolet ensimmäisestä vuodesta etänä, eikä meille ollut juuri mitään ryhmäytyksiä. Ihmiset olivat uudessa koulussa, ja korona teki oppimisesta vielä sekavampaa. Syksyllä kun palasimme kouluun tuntui ilmapiiri heti paljon paremmalta.

Olen päässyt huomaamaan lupaavia muutoksia lyhyessä ajassa.

Keväällä kirjoittamani kolumnin seurauksena päätin olla itse mahdollisimman paljon vaikuttamassa koulumme ryhmähenkeen. Inspiroiduin keväällä hakemaan mukaan tutortoimintaan ja pääsin. Syksyn aikana olen aktiivisesti osallistunut ykkösten ryhmäytymiseen, ja sitä kautta päässyt huomaamaan lupaavia muutoksia jo näinkin lyhyessä ajassa

Tämän vuotisten ykkösten ryhmäytystä on voitu järjestää lähes normaaliin tapaan. Toivoisin kuitenkin että myös kakkosille ja abeille tarjottaisiin lisää mahdollisuuksia järjestettäisiin ryhmäyttäviin tapahtumiin. Koska nykyisten kakkosten ryhmäytys oli olematonta, ainakin itsestäni tuntuu, että tunnistan vain todella pienen osan kakkosista. Viime kevääseen verrattuna tänä syksynä kaikki on tuntunut helpommalta.

Millaisessa koulussa sinun olisi hyvä olla?

Teksti: Iida Hämäläinen