Photo by Julia M Cameron from Pexels

Häly tiedusteli opettajilta kokemuksia etätyöskentelystä. Opettajat löysivät tästä keväästä sekä hyvää että huonoa. 

Näitä kysyimme:

1. Mikä onnistui?
2. Mikä ei toiminut?
3. mitä odotat ensi syksyltä?

Kuvassa Tiina Laine vappuaaton etäoppitunnilla.

Tiina Laine

1. Videoneuvotteluohjelmat olivat yllättävän helppokäyttöisiä ja monipuolisia. Matikkaohjelmien kannalta kätevintä oli, että näyttöä sai jaettua puolin ja toisin. Sen avulla saimme monia ongelmia ratkaistua. Yllättävän toimivaa oli myös matikan tehtävien ratkaisu chatissä.
   Etäopetuksen alkaessa päätin aloittaa jotain uutta. Päädyin Pauligin kaupunkikahvien testaamiseen ja nyt olen toisella kierroksella menossa, vuorossa Reykjavik.   
2. Matikkaa on kuitenkin helpompi neuvoa luokassa ja varsinkin sitä sähköisten ohjelmien käyttöä. Kysymisen kynnys on myös paljon matalampi luokassa ja tehtävistä keskusteleminen on luontevampaa. Sellaisenkin havainnon tein tässä viime viikolla, että työfarkut  näyttävät vaativan jatkuvaa käyttöä. Kahden kuukauden tauko on jotenkin kutistanut niitä.
3. Pääsyä takaisin lähiopetukseen. Kaipaan kaikkea, mitä siihen liittyy. Etäopetus on liian etäistä, fiilikset välittyvät huonosti ja paljon hyviä keskusteluja jää käymättä. Kaipaan myös koulun tapahtumia. Toisaalta olisi hauska nähdä, miten abit viettää 100 aamua jäljellä netissä.

Hanna Mauro

1.  Olin todella onnellinen lukiessani opiskelijoiden syvällisiä ja pohdiskelevia vastauksia esim. filosofian etiikan kurssin päätöspäivän tehtäviin. Onkohan niin, että etäopetuksessa oli aikaa keskittyä kirjoittamiseen? Miten hienoja ja fiksuja nuoria meillä Tilussa onkaan! 
2. Se, että musiikin kursseilla ei voitu soittaa yhdessä. Nauhoitimme mm. Koronaklubille kappaletta etänä ja kuinka monta kertaa toivoinkaan, että olisimme voineet olla vain normaalisti koululla soittamassa.
3. Yhdessä soittamista! Ja opiskelijoiden ja kollegoiden näkemistä!

Mika Meller

1. Monien opiskelijoiden kanssa kommunikoitiin takuulla enemmän kuin luokkakurssilla. Biologiassa ulkotehtävät toimivat (esim. mene ulos, kuvaa lajien välisiä suhteita, nimeä suhde ja myös eliöt, jos pystyt).
   Olihan tämä vaihtelua, mutta aika oli liian pitkä. Joutui pohtimaan kurssien asioita opettajana uudestaan, ja se ei ole aina huono asia. Tekniikka pelasi ylättävän hyvin, kun oppi käyttämään laitteita. Näytin DVD:tä, joista kuvittelin joutuvani luopumaan. Kollegat ovat oppineet aiemmin monia teknisiä juttuja ja pystyivät opastamaan. Etäkollegialisuus on ollut hieno kokemus.
   Muutamat kevätretket ovat olleet voimaannuttavia, kun ei ole jaksanut tehdä töiden suhteen mitään.
2.  Moni opiskelija puolestaan vetäytyi ja meeteissä oltiin tosi hiljaisia. Ei tullut kuvaa osaamisesta, ja kun pidin kokeita koululla Abitissa, osa myönsi, että opiskelu oli ollut tehotonta. Osa oli pystynyt olemaan kurinalaisia ja tulokset olivat hyviä. Harmi, ettei aika sitten riittänyt kommentoimaan ja antamaan palautetta monista hienoista töistä.
   Opettajalle tämä oli todella uuvuttavaa. Niin psyykkisesti kuin fyysisestikin. Jalat, kädet, niska menivät huonoon kuntoon ja jouduin turvautumaan urheiluhierojaan useamman kerran.
3. Ensi syksy on avoin ja mitä vain voi olla edessä pandemian suhteen. Toivon, että ollaan koulussa. Monista syistä. Kollegat merkittävä tekijä, mutta myös kirjoitukset. Ne alkavat melko pian koulun alun jälkeen.
   Mutta nyt vedetään kesä henkeä ja palaudutaan. Se ei tapahdu parissa päivässä.